(Utriainen menee. Vielä kerran kääntyy ja silmäilee seuraa näkymöllä; sitten, painaen nyrkkinsä otsaa vasten, poikkee.)
HEIKKI. Ukonpilvet ovat painuneet ja laskeva päivä kerkiää vielä silmäillä onneamme. (Pari torven toitotusta likellä.) Ihana on ilta. Luonto ympärillämme sointuu ajatuksiemme kanssa. Aaltojen mäiske ja metsien humina ovat vai'enneet. Kirkkaina välkkyvät tuolta kaukaisten metsien välistä vedet ja yhdistävät, kuvastellen pintaansa, taivaan ja maan.
(Aini juoksee esiin, paimentorvi yhdessä kädessä, kaksi kukkaseppelettä toisessa ja kokottaa seppeleet Ölviselle, joka panee yhden niistä Marin, toisen Annan päähän.)
PELTONEN. Niittyväkemme pitänee saada osaa ilostamme. He ovat taistelleet kuin miehet. Eläköön vapaa urhoollisuus!
(Kaikki ääneen). Eläköön!
(Menevät parittain, käsikkää, ensin Peltonen ja Kaisa, sitten Ölvinen ja Mari, viimein Heikki ja Anna ja heidän jälessä Aini.)
LAPSUUDEN MUISTOJA.
Nyt muiston päivä valaiseepi
Lapsuuden olot herttaiset
Ja etähältä lumoileepi
Mun eteen ajat muinaiset.
Mun armas koti koivuin suojass
Tuoll' siintää joen varrella.
Siell' oli elämä niin huojas
Kuin leivon ompi taivaalla.
Siell' olit ajan vietteheni
Niin varsin vaatimattomat
Ja tullen ikäväni meni
Kuin kevään pilvenhattarat.