Ensimäinen kohtaus.
UTRIAINEN (kävelee edestakaisin). Missään hän nyt viipyy? Hm, — siis ensin niin ja sitte niin. Kunhan asiat alkuun saan, lempoko loppua nyt joutaa miettimään! — sill'aikaa luiskahtaa saalis käsistäni. Komisarjus miettiköön sopivan lopun; kyllä hän siitäki saa eri korvauksensa. Kannattaa kait' antaa, jos toivojensa perille pääsee! Nyt on oikea hetki. Ja se on ymmärtävän miehen tunnusmerkki ryhtyä toimeen oikealla ajalla. Ah! — hän tulee.
Toinen kohtaus..
PELTONEN (Pitkäletkuinen piippu suussa.) Noh! Mistäs tulet?
UTRIAINEN. Kylältä.
PELTONEN. Kuuluuko uutisia?
UTRIAINEN. Kuuluu, ja vähän kummia.
PELTONEN. Kerro!
UTRIAINEN. Ennenkuin kerron, tahtoisin kuulla teidän ajatuksenne siitä miehestä, josta kylällä puhutaan.
PELTONEN. Kukas on mies?