"Ei mitään mutta", sanoi Sormuinen. "Rovasti tuntee nuo asiat paremmin kun sinä".
"Aivan varmaan; sen myönnän", kiiruhti Turuinen sanomaan.
"Jos haluat sietää Hovilaisten kiristyksiä, niin siedä", lausui Yrjö.
"Me muut rupeamme vastarintaa tekemään ja saamme apua Venäjältä".
"Minä en aio enään sietää mitään, kun vastarintaan voin rueta. Jos
Venäläiset meitä auttavat, niin rupean minäki liittoon", lausui
Turuinen.
"Asia on päätetty", sanoi rovasti. "Pyhänä tulee uusi uskollisuuden vala kirkossa vannottavaksi. Puhuttele sitä ennen tuttaviasi ja tule heidän kanssa kirkkoon. Asettukaat saarnastuolin läheisyyteen".
"Minä teen niinkuin käskette, arvoisa herra rovasti", sanoi Turuinen.
"Voipihan sinuun luottaa?" lausui rovasti terävästi silmäillen
Turuista.
"Tuomas Turuinen ei ole koskaan sanansa syönyt", lausui talonpoika vakavasti.
Nyt oli ehditty pappilan kujan kohdalle. Rovasti otti hyvästin toveriltaan ja läksi kujaa kulkemaan. Sormuinen ja Turuinen jatkoivat matkaansa.
"Tosiaanki, rovastilla on puhe-taito", lausui Sormuinen.