"Lempo vieköön kujansuussa olevat!" lausui Nevalainen. "Katsokaat!
Hovilassa herättiin pamauksesta. Siellä viritettiin juuri valkea".
"Nopeus on nyt tarpeesen", sanoi Sormuinen. "Olkoonpa nyt vaikka itse Belzebubi liikkeellä, niin emme saa vitkastella. Me hyökkäämme heti; tulkoon perästä mitä tulee".
"Niin minäkin aattelen", sanoi Turuinen.
"Mutta jos joudumme ahdinkoon?" lausui Karjalakien.
"Päästäänhän kuitenkin pakenemaan syrjätietä", sanoi Turuinen.
Kujan suusta ei nyt kuulunut mitään.
"Parasta on, että joku meistä käväsee katsomassa, mitä tuolla kujan suussa on", virkkoi Nevalainen. "Sitten ollaan ainaki varmaat".
"Käy, Nevalainen, katsomassa", sanoi Yrjö Sormuinen, joka heti hoksasi, mitä tähän sopi vastata.
"Minä olen täällä tarpeesen, ettei miehet päättömiksi joudu", vastasi
Sipo.
Noidan suu vetäysi hymyyn. "Se sattui", jupisi hän; sitten hän lausui muutamalle, joka näytti olevan "homo novus" tässä joukossa: "juokse kujan suuhun ja ota selko, kutka siellä ovat. Tuo heti vastaus Hovilaan. Me ryntäämme kuitenki heti. Aika on kallis".