v. DANN.
Sen tulta täytyy totta tosiaan,
Jos muuten Trygg on vielä vanhoillansa.
TRYGG.
Jos vastustaa hän, käynkö niskallansa?
JULIA.
Ei, Herran tähden, setä!
v. DANN (suurella mielihyvällä Julialle)
Tunnusta,
Ett' tuo ei tunne vaikeuksia.
(Tryggille, antaissansa hänelle kirjeen.)
Tuo anna hälle! Hulluks' ell'ei näytä
Hän mitä maassa järjellistä on,
Niin mamselli voi huoleton,
Ja sun ei pakko niskahan sen käydä.
Mut joutu nyt on konsti parahin.
Kuink' iso aika valmistuksiin lienee
Ja matkaan ees ja takaisin
Nyt sulle, sano, välttämättömin?
Noin neljä tiimaa?
TRYGG.
Hiisikin sen tiennee,
Ett' aika ajo tuskin kahta vienee.
V. DANN.
Vain varo ett'et aja kumohon.
TRYGG.
Oh, vaunuistanne olkaa suruton.
v. DANN (Julialle, mielihyvällä). No mielestäs milt' tuollainen mies näyttää?
JULIA.
Mieheltä, jota setä taitaa käyttää
Vastaamaan jaa'ta joka sanallaan.
v. DANN. Sen, minkä myöntää, myös hän taitaa täyttää.