TRYGG,
On niin.
v. DANN.
Kun sinne olet ennättänyt,
Niin voithan pilvist' ottaa auringon.
TRYGG.
Tok' koittaa saan, se onneks' olkohon.
JULIA (taputtain käsiänsä).
Tää vast' on oivaa!
v. DANN.
Hän ei ymmärrä nyt.
JULIA (pilkallisesti Tryggille),
Trygg, tiedäthän, mit' iho mulle on;
Niin muista pilviss' ylhääll' ollessasi
Myös mua, tyttö raukkaa, hiukkasen
Ja sadepisaroita pullonen
Tuo tullessasi mulle mukanasi,
Kun vesi tääll' on liian kalseaa.
TRYGG (närkästyneenä).
Sadetta pullo? Mut se sammuttaa
Vois auringon, jos joutuis särkymähän.
v. DANN.
No, neiti, vastaa vuorostasi tähän!
Ett' tietää vastata hän, näit jo sä.
TRYGG (v. Dann'ille).
En kaikkein salli kanssain leikitä.
Teilt' yksin vaan sit' enkä muuta kiellä.
v. DANN (ivaten Julialle). No mitä neiti käskee hälle vielä?