FRANK.
Sen puhe suor' on, jok' ei pelkää; saatte
Tääll' olla, jos on teille mielehen.
(Julialle.)
Ei! Istukaa nyt syrjään katsoen.
v. DANN.
Kysyä suokaa vielä: onko puku
Sopiva? Ehk' on jokapäiväinen
Se liian, pelkään? Tietää soisin sen.
FRANK.
Tahtooko hovi-naisna neittä suku
Ehk' esitellä?
V. DANN.
Pila heittäkää!
Makunne hälle vaatteet määräjää.
Ma puolestan' ain' nähdä hänet soisin
Niin korotonna, kuin nyt nähdä saan,
Vanhalle mulle maalataan hän vaan.
FRANK.
Se hausk' on kuulla, sanoa ma voisin
Osanneen teidän siinä oikeaan.
v. DANN.
Jos kuvan muotoisens' saan, valmis oisin
Ma maksamaan sen summin suurenmoisin.
FRANK.
Taas aatoksenne siirtyi miljonaan;
Mut kuulkaa, mulla määrätty on hinta,
Ja suosijoille mull' on kova rinta.
V. DANN (itsekseen).
Tuot' itsepäistä paikalta ei saa.
JULIA (v. Dann'ille).
Oi setä, kestää vielä koittakaa!
FRANK.
Neit', olla tyyni täss' ois sopivinta!
(Trygg'ille.)
Ja te, te työnne teitte, menkää pois!
Ken käskee teidän täällä tollakoita!