Mies on uljas, kokenut ja voittoon
Tottunut, kova-rintainen,
Tahtoo kaikki ohjata hengellänsä,
Murtaa kaikki, häntä mi vastustaa.
Miekkansa hän nostaa. Silloin häntä
Koskettaa käsi salainen.
Miekka vaipuu, salama uhkaavainen
Kyyneleeksi muuttuvi silmässä.
Meren aallot kuohuu, myrskyt pauhaa;
Käskette, ja ne tyyntyvät;
Meri tottelee, joka laivat nielee,
Ei voi niellä pienintä lastakaan.
Teidät tunnen nyt ja nöyryyntyä
Edessänne en häpeä
Elänyt oon kyllin, on halpa mulle
Suuruus maailman. Tulen luoksenne."
Lausui niin ja tyynnä arpisehen
Työnsi miekkansa rintahan.
Sydänlähteistä veri vuotaa alkoi,
Sekaantuen Hjalmarin verehen.
Kesä-ilta valas' pohjolata,
Meri, maa oli tyynenä;
Metsän taakse aurinko vaipui, sammui
Niinkuin päivä Fjalari kuningas.
End of Project Gutenberg's Fjalar Kuningas, by Johan Ludvig Runeberg