Rumaksi mainivat sua, ihmemiellä,
Kun mä sua hyväilen,
Vaan hellä, vilpitön oot — mitäs vielä
Ma vaadin, tarvinnen?
Kun halpaa vaatetustas toiset pilkkaa,
Mua silmäät lempien;
Ja ruumiiltas en möisi höyhentilkaa
Ma kultiin, helmehen.
Iloksi muiden sirkut liverrellä,
Kanaarit laulaa saa —
Sydäntä pyydän vaan ma lämmitellä,
Hellyyttä kaipaavaa.
Ei pinnan loistehella viihdy lempi,
Tuo tyydyttää ei voi;
Kiitollisuus, min saa, on suloisempi
Ja onni min hän loi.
Kun uskollisna kättän' nokit hiljoin,
Siin' istut iloiten,
Mun huolen' silloin palkitset sä viljoin
Ja olet kaunoinen.
Elosi kevätpäivää sulostella
Koen huolin hellivin,
Ja hautas kaunistan ma kukkasella
Ja kastan kyynelin.
Hautaus.
Templitornin kolkot kellot soivat,
Mustat saatot kalmistolle toivat
Elon kevähästä nuorukaista
Tuonen kaatamaista.
Hiljaa vainaa mullan suojaan suotiin,
Ympyräksi kumpu jälleen luotiin,
Ristin nosti murhe nukkujalle
Rauhan valkamalle.
Viime palvelus ol' tehty, kansa
Hiljaa läksi taas — vaan nojallansa
Vasten jalavaa, mi kasvoi siellä,
Tyttö viipyi vielä.