Kaunis tyttö, tyttö virma,
Malta vainen pari vuotta,
Etpä sitten noin sa kirmaa,
Eikä vilku silmäs suotta.
Neljästoista vuos' on riemun;
Joutuu viides-, kuudestoista,
Amor tulee, tuopi liemun,
Silloin kaikk' on toisenmoista.
Leimun säihky ainokainen
Paljo murhemieltä tuottaa;
Jousen viima vieno vainen —
Terve sydän verta vuotaa.
Ilovirs' ei suusta raiku,
Rauha, riemu karkajaapi,
Toivon, naurun kesken haiku,
Silmäpeilin sumentaapi.
Tyttö, nuolen tuskaa vasten
Viel' et kaipaa varjelusta;
Jumal säästää syöntä lasten,
Joill' ei viel' oo aavistusta.
Vaan kun karkaa rauhas, kalvoo
Kaipuu, halu hehkuvainen,
Varo, silloin Lempi valvoo,
Varo, läsn' on jumalainen.
Serenaadi.
Armaani luon' ei enää lamppu loista,
Kuu vaalas heijastaa vaan akkunoista,
Enk' enää verhon kautta erottaa
Voi neittä ihanaa.
Pian vuoteen suojihin jo armas vaipuu;
Nyt, kaino Cynthia, viihdytä mun kaipuu!
Min nähdä sait, oi josp' yön varjot vaan
Ja mie sen kuulla saan!
Jos taivas loistaa hänen silmistänsä,
Jos kyyneltäin hän ristii käsiänsä,
Ja lausuu taivaan kuultavia vaan,
Hän on rukoilussaan.