Vaan jos sen rinta aaltoilee ja säikkyy
Jos hymyilys sen ruususuulla väikkyy
Ja poskipäillä ruusut liekehtii,
Hän minua uneksii!
Teeskentely.
Kaikki tuntee tuskan, ilon,
Vaikk'ei kaikk' oo tuntevinaan;
Sydän lämmin neitosill' on,
Vaikk' on kylmä olevinaan.
Amorinpa nautinnoita
Kukaan ihmislaps' ei vältä;
Neito lempii suuteloita,
Vaikka näyttää hylkijältä.
Lemmi, lieki, nuorukainen,
Sen hän palkkaa kylmyydellä;
Mutta käyppä kylmäks' vainen,
Koht' on tuskas impyellä.
Turhaan raukan poltto piilee;
Ääni, silmä lausuu näitä:
Neidoll' ei oo sydän viilee,
Vaikka teeskelee hän jäitä.
Vaadi tuhat suuteloista —
Kaikki suo hän "riitamiellä";
Älä vaadi yhtään — noista
Yhtään ei hän sulta kiellä.
Usein kyynelöivi salaa,
Hiljaa kuiskaa huoahdellen:
Suudelmaa jok' impi halaa,
Vaikka niitä hylkiellen.
Perho ja ruusu.
Ruusu kalpenee ja murtuu,
Maahan painaa pään.
Perho syksyn alle turtuu,
Alle myrsky-sään.
Saako perho taas ja konsa
Leikkinsä ja puolisonsa?
Konsa sorto
Loppuu? horto
Ruusun silmät jättänee?