Kuningas vanhus mielestän'
On lopull' elon-retkeään,
Niin voitokas, niin miekkonen
Perillä matkan melkoisen.
Jo aian myrskyt uinahtaa,
Hän kaikilt' arvon, lemmen saa,
Ja harhat, himot rohkeat
Tuon tyyntä valtaa karttavat.
Rauhaisna hällä kansanaan
On vienot halut horrossaan,
Muistelmat, joita jättäneet
On entispäivät herttaiset.
Valtikka matkasauva on,
Ja hauta linna sorroton,
Kuningasloiston rauha luo,
Ja kruunun hiusten hopeevuo.
Kukka.
Kevään kirkkaan syntyessä,
Suloisen,
Pääset päivän välkkehessä
Valveillen,
Lehdet, umput vartehesi
Liittelet,
Niinkuin enkel' terinesi
Ylenet.
Kautta ilmain tuli liikkuu
Tuoksuines,
Perho kultasiipi kiikkuu
Lehdilläs.
Ei sua koske saastahuuli
Muiskuillaan,
Kaste, päivä, perho, tuuli,
Nepä vaan.
Kun siis suvitaimen lailla
Kaunihin,
Kaikki syntyy sotaa vailla,
Kauneinkin,
Miks' käy murhe, vaiva täällä
Rinnakkain,
Miks' ei viihdy maamme päällä
Rauha vain?
Syyslaulu.
Puu jo heittää
Lehvän keltaisen,
Marraskuinen pilvi peittää
Hautaa kukkasten;
Talvi niiltä sulon surmas,
Mutta mieleen, jon ne hurmas,
Suvi-lämpimällä loistaissaan,
Virkoovat ne vielä muistoinaan.