Maalari.
Oot mielinyt mun lauluihini päästä,
Ja, impi kulta, pyyntöjäs et säästä,
Ett' taiteen pensselillä jolloinkin
Sun muotos maalata ma koittaisin.
No niin! ma tahdon sivellintä käyttää;
Valitse hetki vaan ja koita näyttää
Nyt luonne, mieli, muoto sellainen,
Kuin taideniekkana ma säätelen:
Sä kaunis ollos; yksin ihanuutta
Halaapi taide sieluhunsa uuttaa;
Mutt' ilo, hymy immen kaunistaa —
Siis iloitkos, kun leikki alkajaa!
Sä hellä oo! jo kaune suurta suopi,
Vaan sydän yksin kelpo sävyn luopi —
Minuunpa siis, tuon sävyn vuoksi vaan,
Luo lemmen leimu-silmä ainiaan!
Hyvyyttä täytyy tauluss' eleskellä
Ett' annat, autat, mielit lohdutella —
Siis muista antaa aina joutessas
Suudeltavaksein ruusuhuulias!
Hyvä, hellä, kaunis, — kehun tuo jo kesti!
Myös piirrän hiukan puolueellisesti —
Siis lausu aina, kun sua maalailen,
Ett' ainiaksi saan sun omaksen'!
Kaksi.
Linnan huonehissa läikkyy
Sadat lampun-aurinkoiset,
Kautta loistovirran väikkyy
Tuoksut vienot, kummanmoiset.
Kaikk' on säällään. Vieraat ehtii
Huimat onnen kukkulalla,
Syksyt kuihtuu, keväät lehtii
Helmien ja kullan alla.