Äitis pirtin ympärillä
Nurmet kukkii, lehdot kasvaa;
Nurmill' läikkyy lähteen silmät,
Lehdot päilyy lammikoissa,
Kaikkialla päivä paistaa,
Kultasateen kylvää maille.
Lietkö, lapsi kulta, köyhä,
Niinkö vaivainen, kuin luullaan?
Kun sa kuulet äitis laulun,
Suljet silmäluomes hiljaa,
Sielun helmet kuoriin kätket;
Kun ne kätket, uno joutuu,
Unta seuraa Untamoinen
Unten enkel' lempimieli.
Untamo sun hiljaa nostaa,
Nostaa silkkisulkasilleen,
Lennättää sun ruusutarhaan,
Kukkain kanssa kukkimahan,
Lennättää sun lehtoloihin
Livertämään lintuin kanssa,
Suistaa sävelvirran sieluus,
Kylvettää sun auringossa,
Sielus puhtolainehissa.
Lietkö, lapsi kulta, köyhä?
Niinkö vaivainen, kuin luullaan?
Kun sa silmäs jälleen avaat,
Äitis helmasessa istut;
Aavistaapa hento henkes,
Arveleepi hämärästi:
"Mieluisaa ol' ruusustoissa,
Lehdon lintuloiss' iloista,
Hauskaa läikkylainehilla,
Lämmin auringossa kylpy,
Paras on tok' äidin helma."
2.
Oman äidin hauta peittää.
Kodiss' äitipuoli määrii,
Oman äidin hauta peittää;
Vainajanpa luokse vaiti
Oikaisen ma kasken kautta,
Juoksen joskus poikki pellon.
Mutta vieras vimmastuupi,
Kähiseepi kiukuissansa:
"Tuopa tyttö nurmen tallaa,
Pellon apiloita polkee."
Soimuut' ellös kuulko, isä!
Köykäinen on tytön jalka,
Monta kortt' ei juostess' sotke.
Kengänpohjat ei oo kovat
Neidoll', eikä korot raskaat.
Kengätönnä kenttää kiittää,
Paljain jaloin poikki nurmen,
Niinkuin niityll' leyhkä lentää,
Siipaisee kuin varjo väleen.
Joskin korsi katkeis, taimi
Taittuis, marjanvarsi murtuis,
Mielenmurhe jalkaa painais —
Kohta uusi taimi nousee,
Monta lehvää sijaan versoo
Kasteesta, min silmä vuotaa,
Sinitähtein kyynelistä.