Ol' hymy huoneiton.
Harhasi allapäin.
Viisahan suulle sai:
"Täälläkö suojan saan?" —
"Täällä jo on vakavuus!"
Ol' hymy huoneiton,
Harhasi alla päin.
Impeni suulle sai:
"Täälläkö suojan saan?" —
"Lempi jo täällä on,
Suutelo äsken tul',
Sua ikävöitiin vain."
Kyynelet.
Jo metsän latvain takaa noussut päivä
Kastetta laaksoss' välkytti, miss' impi
Kultaansa kohtas, silmäss' onnen kyynel.
Hän vilkais immen silmähän ja lausui:
"Sä eilen ehtooll' itkit mennessäin, ja
Taas tullessain sa itket, tyttö kulta;
Mit' erotust' on näillä kyynelillä?" —
"Sam' erotus" — niin kuiski neitonen — "kuin
Yökasteella ja aamukastehella:
Valostaa päivä toista haihdutellen,
Ja toinen valju jääpi kaikeks' yötä."
Eros-jumalaisen muutos.
"Eros, ilkee poika," sanoi Pallas,
"Halustaisi haavoitella rinnat
Ryöstölinnuks' oisit muutettava,
Kotkaks' koukkukynneks', siivekkääksi,
Turhaan lintuliumaa ajellakses."
Eros hymysuin vain lausui: "Koitas!
Jos sa Lemmen ryöstölinnuks' muutat,
Kaikki linnut revittäväks' rientää."
Pieni kohtalo.
1.
Niinkö vaivainen, kuin luullaan?
Köyhäks' äitiäs ne sanoo,
Köyhäks' sua, pienokainen.
Lietkö, lapsi kulta, köyhä,
Niinkö vaivainen, kuin luullaan?