"Kukka, kuohuvaisen
Kosken partahalla,
Kun sua hyrsky huhtoo,
Kosken ryöppy ruhtoo,
Eikö olos liene
Varsin vaivalloista?"
Kukka vastaan kuiski:
"Jos mua koski säästää,
Taikka koski ruhtoo,
Kauan tuot' ei kestä,
Kesäkauden vainen.
Etkö vaihda onnee,
Tyttö, jota sulhon
Syömmen tyrskyt tempoo?"
Tytön viesti.
Valju pohjatuuli,
Tuullos! tuullessaispa
Tuot sa kullan viestit.
Leyhkänä kun lennät,
Tuot sen huokaukset;
Viimana kun vingut,
Tuot sen vaikerrukset;
Hyrskynä kun mylvit,
Tuot sen voivotukset:
"Voi, ma sanansyöjä,
Voi, ma yksin-jäänyt!
Vanhan syleilystä,
Hallasuudelmista
Oi, ken veis mun vielä
Arman nuorukaisein,
Ensi-lempein luokse?"
Vuokko.
Vuokko, kevään ensi kukka,
Entä jos sun taitan, vien sun
Kylmäkkäälle kultaselle?
Taittaisinko, kyllä veisin,
Jos sun veisin, virkkaisinpa:
"Tyttö, hangen reunakkeella
Kasvoi kevään ensi kukka,
Niinkuin syömmes jäätiköllä
Lempen' uskollisna kukkii,
Viluissansa värjähdellen,
Jäihin sortumatta sentään."
Yhtymys.
Kesä-illall' istui impi
Kuvastellen lähtehessä:
"Armias! kuin oonkin kaunis!
Vaan mit' ompi kauneudesta,
Kun ei oo mun poika kultain
Katsomass', ei kuulemassa?
Kuules, ruusu kukkivainen,
Vie sa multa huulten hohto!
Rusko pilvi taivahalla,
Posken ruusut ryöstä multa!
Kalvas tähti pilven päällä,
Vie sa multa silmäin säihky!
Mit' on muut', oi hauta, korjaa!"
Tuonpa kuuli viekas poika
Pensikossa piileskellen;
Harppas siitä neidon luokse
Etsitynsä, löytämänsä;
Sievään suikkas sille suuta:
"Nyt vei ruusu huultes hohdon!"
Poskensa sen poskeen painoi:
"Pilvi poskes ruusut ryösti!"
Katsoi siitä neidon silmiin:
"Nyt vei tähti silmäis säihkyn!"
Neidon sulki sylihinsä:
"Hauta vei mit' ompi muuta!
Sillä, tyttö, tää on hauta,
Jost' et enää pois sa pääse!"
Hymy.
Ol' hymy huoneiton.
Harhasi allapäin,
Korkean suulle sai:
"Täälläkö suojan saan?" —
"Täällä jo on kopeus!"