Mä yksin istuin,
Hän yksin astui;
Mun tieni viertä
Sen retki kulki
Ei viipynyt hän,
Mutt' aikoi jäädä,
Ei virkkanut hän,
Mut silmä virkkoi,
Sa outo ollut,
Sa tuttu tullut!
Peräkkäin päivät,
Ja vuodet vierii,
Ja toinen muisto
Ajaapi toista;
Jäi lyhyt hetki
Ijäksi mulle,
Tuo hetki karvas,
Tuo hetki armas.
Orjanruoska.
Orjanruoska [= Orjantappura] siskokasvi,
Talvihyisna hyljitään sä,
Okaverhoos vihataan.
Vaan ma mietin: "Kesän tullen,
Heristyt sä hedelmöimään,
Vartes verhot ruususilla,
Eikä ilman all' oo kukkaa
Armast', ihanaa kuin sie. —
Oi, kuin mont' on maailmassa
Orjanruoskaa ruusutonta.
Jotk' ei tarvitsis kuin hiukan
Hempeyttä hellän syömmen,
Ruusuverhoon versoakseen
Ihanteeksi ihmisten!"
Kolme ja kolme.
Tornin huipust' tähysteli
Kolme neittä ulapalle;
Kaukaa kolme laivaa loisti,
Silloin vanhin sisko virkki:
"Siskot, tuolla isän laivat
Saapuu mailta kaukaisilta!
Kolme meit' on siskoo tässä,
Kolme laivain päällysmiest' on.
Satamaan ken ensin ehtii.
Ruususeppelen saa multa.
Jos hän siihen tyytyneepi."
Sitte toinen sisko virkki:
"Satamaan ken sitte saapuu,
Sille annan kukkaiskimpun,
Jos hän siihen tyytyneepi."
Sitte kolmas sisko virkki:
"Satamaan ken viimeks' saapuu,
Saa mult' armaan syleilyksen,
Jos se on tuo sorja Santtu."
Pohjola.
Lehdet ne lentää.
Järvi jo jäätyy. —
Muuttava joutsen,
Kiidä jo kiidä
Murheilla mielin
Lämpimän maille!
Siell' ikävöiden
Syö hätäleipääs!
Ui meri siellä,
Kaivaten Suomen
Aaltoa tyyntä!
Sielläpä muuan,
Sun äkätessään,
Palmujen alla
Lausuva lienee:
"Riutuva joutsen,
Kummako tenho
Pohjan on mailla!
Ken etelästä
Pois ikävöi, hän
Taivasta toivoo."
Outo lintu.
Poian illall' astuessa pirttiin,
Nuhdellen hänt' äiti vanha virkkoi:
"Poika, käyt jok' aamu pyydyksilles,
Ehtooll' aina saavut saalihitta;
Huoleton tai toimeton sa lienet,
Koska saavat muut, ja sie jäät ilman."
Hälle vastas huima poika: "Entäs,
Vaikk' ei yksi onni ookaan meillä,
Yksiä kun lintuj' emme pyydä?
Tuolla kankahalla, äiti kulta,
Suojaa pikku tölli oudon linnun,
Syksykauden vaaninut oon tuota,
Talvell' oon nyt saanut linnun kiinni,
Kevääll' ehkä tuon sen tänne kotiin.
Outo on se lintu; siipilöitä
Sill' ei oo, vaan niiden eestä syli,
Höyheneit' ei oo, vaan silkkitukka,
Noukkaa ei, vaan kaksi simahuulta."
Etkö vaihda onnee?