4.
Poika ehti viiteentoista vuoteen —
Rakkautt' ei luullut olevankaan,
Eli vielä viisi vuott' — ei luullut
Nytkään rakkautta olevaksi.
Tul'pa arvaamatta kaunis impi,
Jolta muutamassa hetkess' oppi,
Mit' ei vuosikymmeniin älynnyt.
5.
Myrttiä Lauran akkunall' on kaksi;
Toista kastelee hän vesill' aina,
Mutta toinen kuivuu ruukussansa.
Miks' hän toista hoitaa, eikä toista? —
Molemmat ei samalt' ole saadut:
Toisen sai hän nuorelt' armaaltansa,
Toisen mieheltänsä, ijäkkäältä.
6.
Kevään tulless' armaan vuokkoinensa,
Keltatukkaans' immet seppelöivät,
Juosten piirihyppyyn riuvun alle.
Tanssiessaan iloitsevat kaikki:
Se joll' ompi kaunis helminauha,
Se jonk' kukkaisseppel onnistui, ja
Se ken tuntee hohdon poskillansa.
Arvaapas, ken kaikist' iloisin on?
Se ken näkee piiriss' sulhosensa.
7.
Humisee kaks' haapaa haudan päällä,
Joss' on uskollisen sulhon tuhka,
Muinoin hänen impens' istuttamat.
Nytpä haapain alla juoksee lapset,
Toisen miehen kanssa saamat, poimii
Kukkia ja perhoj' ajelevat.
8.
Nuorten kukkain kesken lehdon tiellä
Kulki tyttö kulta aivan yksin,
Taitti ruusun hehkeimmän ja virkkoi:
"Kaunis kukka, oisko sulla siivet,
Armaan luokse sun ma lennättäisin,
Keveen viestin solmiten sun siipees
Oikeaan ja toisen vasempaankin,
Yhden: että hän sua suuteleis, ja
Toisen: että paluuttais sun mulle".