LEONTES.
Kun kuninkaasi käskyä sä toimitat,
Ei mulla, mutta sulla puheenvalta on.
SEITSEMÄS KOHTAUS,
Edelliset. Tekmessa (sokea, mukana) Saattaja.
TEKMESSA.
Siis lähestymme, poika, niitä seutuja,
Joill' Aias, niinkuin usein kuulin, nuorena
Uhrinsa antimia kantoi Areelle,
Ja joilla hän, kun tuuli eteläinen löi
Karia vasten kuohuisia aaltoja,
Hymyillen katsoi taisteluja myrskyjen,
Ja kotirannan vuorilta sai oppinsa
Väkeä Troian vastustamaan vuorena.
Ja eikö lähellä oo kumpu Krantorin
Ja laakso Amfidemos tämän juurella,
Ja loitompana metsän takan' Attika?
Oi mulle tutut paikat, varsin rakkahat!
Mik' ilo teitä mainita, vaikk' en mä nää!
Kuin jumaloille nektar ja ambrosia
Niin ovat rakkaat nimet ihmiskielelle.
SAATTAJA.
Vait, ole vait!
RHAISTES.
Ken olet? ehkä vieras, näyt
Noin kodittunut seuduillamme olevan.
TEKMESSA.
Ken lienet, kysyjä, on ääni uhkaava,
Ei juuri sanoissa, vaan niiden takana.
RHAISTES.
Mä kysyn. Vastausta vaatii kysyjä.
TEKMESSA.
En sitä kiellä. Vaimon turvattoman näät.
RHAISTES.
Sen näen sinun huultes todistuksetta.