TEKMESSA.
Hän tosin viisahast' ois puoltaan valvonut,
Jos vakoojakseen sokean ois valinnut.
RHAISTES.
Juur siinä äly näytäksen. Ei sokeaa —
Niin mietti hän — voi kenkään vaaralliseksi
Tai häntä vakoojaksi koskaan arvata.
Mä keksin että, vaikka olet sokea,
Näät paljon enemmän kuin moni näkevä.
Siis tiedä että mahtavamman kohdannut
Nyt olet, joka voi sun läpi-katsoa
Ja voittaa pahalla mit' ei voi hyvällä.
TEKMESSA.
Oi milloin kurjuuteni malja täyttynee?
RHAISTES.
Et siis sä tunnusta miss' ompi poikasi?
TEKMESSA.
Mä senpä tietääkseni kaikki kärsisin.
RHAISTES.
Mä keinon tiedän, vaimo, voimallisemman
Kuin lääketaiteen juoma-aineet parhaimmat
Herättämähän haihtuneita tietoja
Ja unohdukseen nukkuneita muistoja.
Nyt kätes anna vaan, mä sua johdatan
Mun asuntooni keinoani kokemaan.
TEKMESSA.
Oi tuokaa, jumalat, nyt mulle auttaja!
LEONTES.
On työsi, Rhaistes, täytetty ja päättynyt.
RHAISTES.
Jo toisen kerran nouset, nuori ruhtinas,
Asiatani vastahan, ei yksin mun
Mut jalon isäs myös.
LEONTES.
Sä hänen käskynsä
Jo toimittanut olet.