LEONTES.
Jossa hätä, jalous
Mun apuani vaatii.
VIIDES KOHTAUS.
Leiokritos. Rhaistes.
LEIOKRITOS.
Rhaistes, poikaani
Sä älä jätä silmistäs, ja tarkasta
Jos joku vaara uhkaa, mutta varo vaan
Ett'et sä häntä suututa. Ei kovasti
Saa jousta jännittää. Mä rakkauteensa
Ain' turvaudun. Sä ole katsoja, ei muu.
Ja kaikki tehtävä sä jätä minulle.
Siis käy ja tänne saata sanansaattajat.
RHAISTES.
Sä ollos huoleti, (menee pois.)
KUUDES KOHTAUS.
LEIOKRITOS (Yksin.)
Zeus, kaikkivaltias!
Tää tahdon ynnä täytymisen taistelu,
Näin tuskainen ja tyhjä, kolkko, riemutoin
Ja tuima orjantappurainen elämä,
Jonk' okaat kauhistuttavina kasvavat,
Kun täytyminen, talvi-ilmaa kylmempi,
Se lehden idun, kukan hengen kuolettaa:
Tää riemutoin ja korpikylmä elämä,
Niin vähän kiitettävä kuin on kiitetty,
Tää onko kuninkaana olla? Miksi en
Mä ennen päässyt arvoasi tuntemaan,
Sä valta kuninkaan, sä patsas korkea
Mun autuuteni haudan päälle nostettu?
Mut mik' on autuus? Olemusta onkohan
Niin paljo sillä että tuhkaks muuttua
Se vois, jos sitä poltettaisiin? Autuus kai
On olematoin, on vaan uni unelman,
On uni uneksitun onnen saannista,
On päivän koite aamuruskon pilvillä,
Joit' ajaa tuuli. Kun se katoo, mikä siis?
Mut kuningas mä olen.
SEITSEMÄS KOHTAUS.
Leiokritos. Sanansaattaja.
SANANSAATTAJA.
Kuningas!