LEIOKRITOS (Yksin.)
Siis hetki tullut ompi, jona kohtalon'
On mulle ilmestyvä, sitä tervehdin
Mä halulla, jos tois se turmionikin.
Ei mikään tieto, vaikka kuinkin surkea,
Voi sydäntä niin murtaa, voimaa särkeä
Kuin tämä tuskan heiluminen, heittävä
Mun vuoroin toivon, vuoroin pelvon povehen.
Jos kuninkuuskin multa kielletään, mi siis?
Viel' alamainen olla voin kuin ennenkin,
Mut pois tuo epäilys! Mun täytyy hallita
Itsenkin tähden mut Leonteen enemmän.
Voin hälle kerran jättää lujaks perinnöks
Vakaisen valtikan, se oiv' on kehoitus!
Hän rikoksitta on sen kantava, hän on
Sen riemuja vaan tunteva, ei huolia.
Mä hänen kunniansa tähden taistelen;
Mä kuorman kannan, palkan hän on kantava.
Mut katso, lähettiläät lähestyvät jo.
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Leiokritos. Adamastor. Medon.
LEIOKRITOS.
No, terve tultuasi, Adamastor sä,
Ja poika Likhaan, sinä Medon! Sanoman
Nyt hyvän vaiko pahan tuotte myötänne?
Te toimituksistanne suoraan kertokaa,
Ei peittäin pahaa säälistä, ei lisäten
Mun mielikseni, hyvä jos on sanoma.
ADAMASTOR.
Iloa kyllin paljas totuus, kuningas,
On kaunistelematta sulle antava.
LEIOKRITOS.
Sua kiitän tuosta ilosanomastasi,
Sen vakuutukseks ilmoita nyt onneni.
ADAMASTOR.
Mitenkä myötä-, miten vastatuulessa
Sun asioissas purjehdimme merellä,
Se koskee meitä vaan. Nyt täällä olemme.
Mä tulen Menelaon luota Spartasta,
Tää Medon Delphosta. Niin erimatkoilla
Sun käskyjäsi kävimme ja yhdyimme
Taas aluksessa, joka meitä odotti.
Nyt ota ensin Menelaon terveiset.
Hän valta-oikeutes täällä tunnustaa
Ja tarjoomaasi liittoon suostuu mielellään.
Mä ilokseni sanojansa kuuntelin,
Kun urhoa tuot' uljasta mä katselin,
Jaloa, Hellaan häväistyksen kostajaa.
LEIOKRITOS.
Sua ystävällisestikö hän tervehti
Tavalla esi-isäin?
ADAMASTOR.
Kohtauksemme
Tällainen oli: Kohta esihuoneesta
Ma vietiin saliin, jossa ystävinensä
Hän istui, äsken retkiltänsä tultuaan,
Nyt surutonna atrioiden pöydässään.
Mun nähtyänsä heti kohta istuimen
Minulle vierellensä käski asettaa,
Ja minut syöttää, juottaa ylen runsaasti.
Kun olin syömä-, juomahalun täyttänyt,
Hän silloin vasta kysyi: ken ja kusta on
Tää vieras, mistä syystä on hän saapunut?
Kun nimen ilmoitin ja että kotimaan'
On Salamis ja että sieltä tulin mä,
Pimeni kasvot kuninkaan kuin pyhä yö
Ja mua kohtaan silmästään lens' salama.
Mä vapisin mut asiani toimitin.
Mä lausuin että olin lähetettynä
Tään saaren haltijalta, että yhteinen
On teillä viha vasten Aiaan sukua,
Ja että pyydät hänen kanssaan liittoa.
Kirkastui silloin kasvonsa ja silmistä
Pois lensi uhkauksen varjo, leppyen
Hän antoi vastauksen ystävällisen.
LEIOKRITOS.
Hän pimeni kun sanoit täältä tulevas,
Viel' eläneekö joku, jota pelkää hän?