LEIOKRITOS.
Oi kova onni! Miks' en ennen tietänyt,
Nyt minkä tiedän? Tok' on pelastettu yks.
Ken hoitaa nuorukaista? Koetellaanko
Taas hengen kipunata häneen herättää?
EUBULOS.
Leontes, ollen läsnä, hänet korjasi.
LEIOKRITOS.
Ei huolta siis; on hällä hyvä hoitaja.
EUBULOS.
Jos mulle lupa sallitaan, oi kuningas,
Mä kysymyksen tekisin.
LEIOKRITOS.
Se sallitaan.
EUBULOS.
Siis sano, koska ihmisyyttä ilmoitat
Nyt puheessas ja muodossasi, valheko
Vaan oli puhe Rhaistehen tuon heittiön,
Kun nimessäs hän kielsi avun rannalla?
LEIOKRITOS.
Voi kaikki muuttaa silmänräpäys; en se,
Mik' olin ennen, enää olla tarvitse.
EUBULOS.
Kuin niin?
LEIOKRITOS.
Its', ukko, olet myös sen tunteva.
Jo ohitse on aika, jona rannalla
Sun täytyi ylenkatsottuna, köyhänä
Ja peljäten kuin lokki aaltoin kuohusta
Töin tuskin niukkaa saalistasi pyydellä,
On ohitse se aika, vanhus, eikä taas
Se palaja, niin voipi kaikki muuttua.
EUBULOS.
Voi!