SANANSAATTAJA.
Sun linnas, kuningas,
On rahvas piirittänyt. Yhä lisäytyy
Väkeä. Huhu kertoo Aiaan suvun nyt
Eurysakeessa ikipäiviks sammuneen,
Ja kansa tahtoo tietää kussa, kuinka on
Hän, Aiaan poika, kuollut. Vasten toisiaan
Kaks puoluetta seisoo. Rhaistes puolellaan
Hän kiljuu kovasti, ja rahvas toisella
Niin huutaa ettei eri ääntä kuulla voi.
Mut sua kaikki nimittää ja sulta vaan
He vaatii, toiset turvaa, toiset selkoa.
Siis joudu. Kiviä jo heitetään, ehk' on
Jo kohta miekat paljastetut.
LEONTES.
Isäni,
Jää tänne, minä riennän, pian miekkani
On rauhaan asettava kansan kapinan.
LEIOKRITOS.
Sä jää, mä riennän, olen itse kansani
Mä hillitsevä. Levätköhön miekkasi;
Miekalla tehty rauha on kuin hiljaisuus
Välillä ukon salaman ja jyrinän.
LEONTES.
Mut millä keinoin noita valapattoja
Sä mielit hillitä?
LEIOKRITOS.
Mun huolen' olkoon se.
LEONTES.
Siis mennään molemmat.
LEIOKRITOS.
Ei, yksin menen nyt,
Mä sinut tunnen, sinä vihaan vimmastut.
On varmin rauhan rakentaja laupeus.
LEONTES.
Oi kummaa eri-mieltä! Mitä suhteita
Mä säälin, niitä poljet sä, ja rikoksiin,
Mä joita rangaisisin, et sä vihastu.
Ken antaa vallan sokealle rahvaalle
Sua vastaukseen vaatimahan kuolosta
Eurysakeen? Hän kuollut on, se kyllin on.
Sä olet kuningas.
LEIOKRITOS.
Ja siis mä laupias
Voin olla. Hyvästi!
LEONTES.
Käyt yksin, enkö saa
Mä olla apunas jos rahvaan vimmassa
Mua tarvitsisit?