TEKMESSA.
Sydämmesi sykkii, lapseni!
Mä tunnen sinun hengitykses lämpimän
Mun kasvoillani.
LEONTES.
Hän se ompi. Outo tää
On kuolon kolkko rauha, jonka tunnen nyt,
Kun kovan kohtaloni mitta täysi on.
TEKMESSA.
Oi silmäni, nyt vasta kaipaan valoasi!
EURYSAKES.
Valoksi silmäs muinoin mua mainitsit;
Nyt sit' et kaipaa, olen luonasi.
TEKMESSA.
Niin kyllä, vaan oon sokea, en sua nää.
EURYSAKES.
Oi kauheata, milloin tulit sokeaks?
TEKMESSA.
Maailma pimeni kun sinut kadotin.
EURYSAKES.
Oi kosto, kosto, toivossa jo suloinen,
Kun todeks tulet, kuinka lienet makea!
Iloitse äiti, kohta kova onnemme
On vainoojaimme päälle lankeava; nyt
On hetki minun, nyt on minun kosto myös.
TEKMESSA.
Oi lapseni, ei uhata vaan rukoilla
Sun tulee tilassas.
EURYSAKES.
Ja miksi? Kuningas
Mä enkö ole maassa esi-isien,
Jot' ai'on mä, kuin hekin ennen, hallita?
Sopiiko hallitsijan ketään rukoilla?