EUBULOS,
Kyllin kätkemään
Tään Salaminin muinaisloisteen jäännöksen.
HYLLOS.
Nyt saanen mennä tiedustamaan onkohan
Tekmessa vieraan herättänyt kuolosta?
EUBULOS.
Et vielä. Köyhä hauta, kas, nyt rikastuu.
HYLLOS.
Oi isä, Aiaan pojalle jos teetit sen,
On tyhjä haamu oleva sen rikkaus.
EUBULOS.
Näät, Hyllos, kallion tuon jyrkän, korkean,
Jok' ompi mustiin kappaleihin haljennut.
Nyt lapiosi heitä, sieppaa kirveesi.
Tuon louhen reunalla näät pensaan tuuhean.
Se pois on raivattava.
HYLLOS.
Miksi, isäni?
Ja mitä varten ai'ot sitä hävittää?
Se lapsuudestani on saanut höystyä.
EUBULOS.
En salli muiden eteheni ennättää.
Mut joudu ettei kenkään työtäs keksisi.
(Hyllos menee.)
TOINEN KOHTAUS.
EUBULOS (Yksin.)
Nyt päivään nostetaan mi muinoin kätkettiin
Ja taas on kätkettävä ajaks ikuiseks.
Jos hauta synkkä on, on loiste saaliinsa
Sen kirkkahampi ollut, nyt se sammukoon.
Siis kätke, maa, se kallis lahja poveesi,
Jok', ennen laina, nyt jää omaisuudekses.
Se kätke, varjele niin huolellisesti
Yö-vuoteessansa alla kukka-katoksen,
Ett' ihmis-silmä ei sit' enää nähdä saa.
Mut katso, Rhaistes saapuu.