EUBULOS.
Mä näkisin — — — ken mahdotonta nähdä voi?
TEKMESSA.
Ehk' ei niin mahdotonta kuin se näytäksen.
EUBULOS.
Ma katsoisin tään vierahan, oi ihmettä,
Sen näköiseks', jok' ennen ol' — — — en rohkene
Niin suurta nimeä, jok' oli hänellä,
Nyt mainita ja häntä tähän verrata.
TEKMESSA.
No sano hänet suoraan Aiaan näköiseks.
EUBULOS.
No niin, hän totta ompi Aiaan näköä,
Mut niinkuin aamupuhde päivän rinnalla.
TEKMESSA.
Täst' aamupuhteesta voi päivä syntyä,
Siis riemuitse, tää kuninkaasi poika on.
EUBULOS.
Ei mahdollista, kuningatar; erehdyt.
Sun kovan onnes täyteläiseen maljahan
Sä ällös lisää pettäväistä riemua.
EURYSAKES.
Äitini todistusta tohdit epäillä.
TEKMESSA.
Mä enkö tuntis ääntä oman lapseni?
Sokea vaikk' on silmäin, kuulee korvani.
EUBULOS.
Ei mahdollista! taitaa ääni pettää niin
Kuin korvat.