HYLLOS.
Niin tehkäämme!
(Tappelu. Rhaistes ahdistettuna väkineen pakenee.)
YHDEKSÄS KOHTAUS.
EUBULOS (Yksinään.)
Nää alkajaiset surkeat
Vaan ovat tappeluihin vielä surkeempiin!
Se sallimust' on. Rhaistes tosin pakenee,
Mut kuninkaansa joukoilla taas palajaa,
Ja mikä lopuks? Suojelkaa, te jumalat,
Nyt häntä, jonka nuori henki kallis on.
Mä vanhus, surun sortama ja vuosien,
Tapella puolestaan en voi, voin kuolla vaan,
Mut kuolen iloisna kun hänet nähdä sain.
Vaan kas, Leontes näkyy tänne tulevan.
KYMMENES KOHTAUS.
Eubulos. Leontes.
LEONTES.
Oot, vanhus, varomattomasti toiminut,
Kun päästit irti myrskyn, poikas lähetit
Herättämähän nukkuvaista rahvasta
Nyt kapinaan. Ken voi sen enään hillitä,
Sen turmelusta estää? Missä vieras on?
Välehen vastaa. Hän on pelastettava.
EUBULOS.
Mä luotan varmaan sinuun, nuori ruhtinas,
Ja sinulle siis uskon salaisuuteni.
Siis kuule, majassamme kuninkaamme on.
Äitinsä hoidossa hän, suoma jumalten,
On kohta, puhtahana suola-hyyteestä,
Aseissaan, voimissansa tänne tuleva.
LEONTES.
On suuri puhees aseista. Sä hourailet,
Ken hankkisi ne?
HYLLOS.
Minä.