EURYSAKES.
Tuo tervehdys mun sydämmeeni tunkeutuu,
Ma näyttää mielin, kansa, että ansaitsen
Kuninkaananne olla.
KANSA.
Terve, meitä vie
Nyt sortajaamme vastaan!
EURYSAKES.
Nyt, Leontes, nyt
Kun kuulet huudot, vastaa vielä lienenkö
Mä turvaton ja täytynenkö peljätä
Isäsi valtaa?
TEKMESSA.
Poika, ällös ylpeile!
LEONTES.
Oi Salaminin miehet, teihin käännän mä
Puheeni ennen kuin te ette taistelun
Pauhulta kuule ääntäni. Siis huomatkaa.
En huoliani mainitse, en ankaraa
Sydämmen taistelua tänne tullessain
Mun rakkaintani vastaan kapinoitsemaan.
Sen sanon: täytymyksen voima minutkin
Voi murtaa, mut ei oikeasta eroittaa.
Siis työhön käsin koska vielä aika on.
Kas, harvat joukot teitä kokoontunut on
Tään nuoren turvaks, moni aivan aseeton.
Mut ympärillä isäni, Leiokriton,
On suuri joukko, varustettu paremmin,
Jonk' onni riippuu tieten hänen onnestaan.
Jos nyt se tuntee (mikä varmaan tapahtuu)
Aseista Aiaan hänen poikansa, ja siis
Juur hänen, yksin hänen päällens' karkaapi,
Hän turmiotaan kuinka silloin karttaa voi?
Hän äsken henkiin virkistynyt, väsynyt
Viel' ollen, välttämättä kukistuva on.
Ei saa se tapahtua, sotapukunsa
Hän tänään vaihtakohon minun pukuuni
Niin vihollista eksyttäen.
KANSA.
Molemmat
On samaa nuorta näköä, jok' eksyttää.
Se ehkä onnistuu.
LEONTES.
On kypäreissämme
Molempain Kaarilainen silmävarjostin.
Jos päähän syvään painetaan nää varusteet,
Ken meidät eroittaa?
KANSA.
Se neuvo viisas on
Ja jalo myös, siis seuraa sitä, kuningas!
EURYSAKES.
Niin arveletko?
KANSA.
Niin varovaisuus käskee myös.