TEKMESSA.
Zeus, kaikkein varjelija olkoon siunattu,
Ja Ares, turva sankarin ja muinoin myös
Mun Aiaan' auttaja. Oi kuule, sydämmein,
Eurysakes viel' äsken eli, muisti myös
Mua. Lausu oliko hän haavoitettuna
Vai terve, jalo, urhokas? Ah, vastaa jo!
HYLLOS.
Ei haavoitettu ollut hän, mut pukunsa
Ol' päästä jalkapohjiin saakka verinen,
Ja miehuullisna, jalona hän johdatti.
TEKMESSA.
Hän mille asialle sinut lähetti?
HYLLOS.
Sua näiltä rannoilta nyt pian saattamaan
Pois johonkuhun saareen, jossa piilossa
Sa voisit olla.
TEKMESSA.
Taivas, onko kaikki siis
Jo kadotettu?
HYLLOS.
Kuningatar, joudu pois!
Mun venheeni on valmis. Ehkä ennätän
Mä vielä tappeluhun ennen loppuaan.
TEKMESSA.
Kas tuonne, siellä hengittää Eurysakes;
Miss' elää hän, siell' elän mä, en muualla.
Mua vie, jos tahdot, häntä vielä lähemmä,
Mä seuraan, mutta hänestä en luovu, en.
HYLLOS.
Siis mitä tehnen? Kuningatar, onni on
Nyt kauheasti kääntynyt; Leiokritos
On saanut oivat lisä-joukot avukseen,
Ja rivimme jo harvenee. Kun aikaa on.
Suo sinut pelastan.
TEKMESSA.
Mä mitä vainoa
Sokea vaimo raukka voisin peljätä?
Mut jospa joku syntynynnä vaimosta
Niin säälimätön ois, tät' että kurjuutta
Hän tahtois enentääkin, mitä voisi hän?
Ei sais se enentyä jos Eurysakes
Ois hengissä, jos kuollut, ei se taitaisi.
HYLLOS.
Se onko sanas viimeinen?