TEKMESSA.
Niin eikö vieläkin?
HYLLOS.
Kun Rhaistes joukon suuren, voittamattoman
Vihollistemme avuks toi, niin raukesi
Jo meikäläisten voitonsaannin luottamus
Ja luottamuksen kanssa heidän intonsa;
He vainottuina, hajonneina kaatuvat
Nyt tänne peräytyen.
TEKMESSA.
Mit' Eurysakes
Nyt tekee ja Leontes? Vastaa! Joudu jo!
HYLLOS.
He tappelevat, kuningatar, rinnakkain
Ja toinen toista suojeleepi juuri niin
Kuin nähdään kahden ison varsan sotivan
Parissa hukkaparven nälkään nääntyvän.
He vitkaan peräytyvät, myövät vereen vaan
Jok' askeleensa.
TEKMESSA.
Vieläkö Leiokritos,
Kuin ennen, toista karttaa?
HYLLOS.
Kaukaa näkyy vaan
Hän katselevan tappelua huutaen
Tuskallisesti: poikaan' älkää tappako,
Mut toinen, tuo, jok' ompi Aiaan puvussa.
TEKMESSA.
Oi raukkaa! Mikä outo, synkkä erehdys
Nyt hänen mieltään pimittää! Hän suojelee
Juur vihamiestään, jolle soisi kuoleman,
Ja tahtoo pelastettavansa surmattaa.
Hän lienee ahne vallalle, ei syömmetöin
Hän varmaan ole. Isän sydän hällä on,
Jok' anteeks' antaa, vapisee ja rakastaa.
Oi onnetonta!
HYLLOS.
Tahdotko sä minulle
Viel' antaa apuasi? Miss' on saattajas?
TEKMESSA.
Juo janoosi ja mulle vesiastia
Ja käsivartes anna.
HYLLOS.
Kuule, meteli
Ja huuto lähestyy! Suo sinut pelastan! — — —
Et tahdo, kuningatar. Jää siis! Juoma on
Mua vahvistanut, virkistänyt intoni.
On helppo haavani, siis riennän taisteluun!