Vanha palvelijani vanhenee niinkuin minäkin. Pari päivää sitte menin puutarhaan. Hän kasteli kukkapenkkejä, mutta huolettomasti, laiskasti ja kiukkuisesti, niin että hän sysi kukkiakin kannullansa. Minä siitä nuhtelin häntä. "No", sanoi hän, "ketä varten me niitä sitte hoitelemme?" Vanhus alkoi katkerasti itkeä, minä jätin hänet ja läksin pois.
Tunnetteko jonkun hyvän, turvattoman, seitsentoista-vuotiaan tytön, joka tahtoisi isän? Yhdenkaltaisuutta! Nuorina ovat ihmiset toistensa kaltaiset, tytössä on aina jotakin toisten tyttöjen sielusta.
Antakaa anteeksi, hyvä herra, kirjeeni lyhyys. Minun on vaikea pitää ajatuksiani koossa. — Teidän osanottavaisen sydämmenne tähden lähetän teille päiväkirjani, johon olen kirjoitellut yhtä ja toista viime ajoilta. Kun sen lähetätte takaisin, odotan samalla hyvin tervetullutta kirjettä. Jääkää hyvästi!
End of Project Gutenberg's Suorasanaisia runoelmia, by Johan Ludvig Runeberg