Kaarle XII (Kahdestoista), "Ruotsin Leijona", Ruotsin ja Suomen kuningas, kävi Venäjää vastaan sitä pitkällistä sotaa, joka on tunnettu "ison vihan" nimellä. Ollen mainio erinomaisesta urhollisuudestaan on hän, suuremmassa määrässä kuin kukaan muu ruotsalainen kuningas tai sotapäällikkö, ollut Ruotsin kansan ihailtu mielisankari.
Kainuu (ruots. Kalix), pitäjä Länsipohjassa 6 peninkulmaa Torniosta länteen päin. Siinä tekivät sotapäälliköt 25 p. maalisk. 1809 sovinnon, jonka johdosta suomalaisten soturien täytyi lähteä kotipaikoillensa ja luvata, ett'eivät tekisi sotapalvelusta Venäjää vastaan. Tämä suostumus herätti katkeraa mielipahaa ja epätoivoa sotureissa, joiden mielet, huolimatta heidän kärsimyksistään, olivat innokkaat ja murtumattomat; he arvelivat, että he sitten "alttiiks pantihin". Vrt. Gripenberg.
Kamensky, Nikolai Mihailovitsh, synt. 1778, oli varsin taitava venäläisten päällikkö. Toimittuaan keväällä 1808 Etelä-Suomessa hän sai heinäkuussa venäläisten pääjoukon päällikkyyden, joka pääjoukko taisteli Adlercreutzia vastaan. Hän oli silloin kenraaliluutnantti. Hän rupesi käymään sotaa niin tarmokkaasti ja kokoamaan niin suuria sotajoukkoja, että suomalaiset eivät voineet ajan pitkään pitää puoliaan. K. johti venäläisiä Ruonassa, Salmella, Oravaisissa ja 1809 Länsipohjassa.— Sittemmin v. 1810 hän sai voittoja turkissa, mutta kuoli jo 1811.
Karstula, silloin kappelikirkko Saarijärven alla luoteisessa Hämeessä, jonka lähellä Fieandt (ks. häntä) 21 p. elok. 1808 voitettiin ankarassa tappelussa.
Kauhajoki, seurakunta Vaasan läänin etelärajalla; kirkon tienoossa sai
Döbeln 10 p. elok. 1808 kauniin voiton Venäläisten yli.
Kauppilan talo Iisalmen pitäjässä on aivan Virran sillan vieressä, sen länsipäässä. Virran tappelussa Venäläiset, tungettuaan sillan yli, valloittivat rynnäköllä tämän talon, mutta ajettiin sitten taas siitä pois.
Kihlström, Antti Yrjö, synt. 1762, oli luutnantti Hämeen rykmentissä. Siikajoen tappelussa hän sai Hertzenin kanssa tehdä päähyökkäyksen vihollisten keskustaa vastaan; tässä hän kaatui, kuoliaaksi ammuttuna.
Klercker, Kaarle Natanael af, alkuansa Klerck, synt. Etelä-Ruotsissa 1734, oli siis iäkäs soturivanhus ja olikin jo 1757-62 taistellut Pommerissa. Vv. 1788-90 hän osoitti taitoa etenkin laivaston varustamisessa sotaa varten ja sen korjaamisessa Ruotsinsalmen ensimmäisen taistelun jälkeen. Sodan syttyessä 1808 hän oli kenraaliluutnantti ja ylipäällikkö Suomessa. Hän oli jo ennen sodanjulistusta ruvennut kokoamaan armeijaa rajalle ja aikoi Hämeenlinnassa käydä ratkaisevaan taisteluun; vihollinen oli tosin hiukan lukuisampi, mutta suomalaiset olivat täynnä palavaa taisteluintoa. Silloin tuli paikalle Klingspor, jonka kuningas oli määrännyt ylipäälliköksi; ohjeisiinsa vedoten hän käski armeijan peräytymään huolimatta siitä, että Klercker lausui panevansa harmaan päänsä pantiksi, että urhea vastustus tällä hetkellä pelastaisi isänmaan ja päättyisi onnellisesti. Sitten Klercker taas tuli ylipäälliköksi v:n 1808 lopussa saamatta enää mitään mainittavaa toimeen. Hänet aateloitiin 1780 ja korotettiin 1809 vapaaherraksi. Kuoli Tukholmassa 1817.
Klingspor, Vilho Mauri, "sotamarski", oli synt. 1744. Vv. 1788-90 hän oli hoitanut armeijan varastohuoneita ja näkyy siinä virassa toimineen onnellisesti sekä taidokkaasti (muutaman kumminkin väittävät hänen siinä varastaneen kruunulta melkoisia summia). Nimitettynä v. 1808 suomalaisen sotajoukon ylipäälliköksi, on hän saanut surkean maineen tässä osoittamastaan kykenemättömyydestä. Sotilaat pitivät häntä äärettömänä pelkurina, ja todella hän pysyikin aina pitkän matkan päässä tappelukentistä. Koska kuningas oli käskenyt hänen koettaa, etenkin talven kestäessä, säilyttää suomalainen armeija eheänä, pelkäsi hän myös kuninkaan oikullisuutta, eikä sentähden tohtinut ruveta tappeluun, vaan sotajoukko peräytyi hänen käskystään varsinaisesti vastustukseen ryhtymättä tuon äärettömän pitkän matkan Hämeenlinnasta aina Siikajoelle asti, enemmän kuin kuusikymmentä peninkulmaa. Ne voitot, joita sitten Adlercreutzin y.m. melkein vastoin ylipäällikön tahtoa voittivat, jäivät myös suureksi osaksi juuri hänen taitamattomuutensa ja ylenmääräisen varovaisuutensa takia käyttämättä kyllin pontevasti. Lohtajan aselevon jälkeen hänet erotettiin päällikkyydestä. Klingspor oli yksisilmäinen; toinen silmä oli mennyt puhki tapaturmasta—ei maineen tanterella. Hän oli ystävällinen seurustelussa, taitava hovimies ja yleensä hyvänsuopa luonteeltaan, mutta taipuvainen herkkuilemisiin. Kuoli 1814.
Konow (lue: kuunov), Kaarle Juhana von, synt. Akaassa 1773. Otti jo 1788-90 osaa moniin taisteluihin. Porin rykmentin kapteenina hän 1808 kunnostautui varsinkin Lapualla. Rauhan tultua hän asui Suomessa ja toimi täällä vielä pataljoonanpäällikkönä. Kuoli Helsingissä everstinä 1855. Oli kuulu karskista esiintymistavastaan.