Kosatshkovski, Kiril, venäläinen kenraalimajuri, päällikkö Juuttaalla.
Kothen (lue: kuuten), Kustaa Konstantin von, synt. 1771, oli Porin rykmentin kapteeni ja kunnostautui Lapualla; jäi sodan jälkeen Suomeen ja kohosi täällä majuriksi; hukkui 1815.
Kulnev, Jaakko Petrovitsh, oli synt. 1764. Taisteltuaan Venäjän sodissa turkkilaisia, puolalaisia ja ranskalaisia vastaan hän saavutti mainetta Suomen sodassa venäläisten etujoukon rohkeana päällikkönä. Hänen johdossaan oli husaareja tai kasakoita. Hänen mainitaan harrastaneen inhimillistä sodankäyntiä, suojelleen aseettomia ja vankeja sekä rangaisseen ryöstämisiä. Talvella 1809 hän Ahvenanmaalta käsin hyökkäsi jään yli Ruotsiin, mutta sai heti käskyn palata takaisin. Korotettiin sodan aikana kenraalimajuriksi. Kaatui v:n 1812 sodassa.
Kustaa III hallitsi Suomea ja Ruotsia 1771-92 ja kävi 1788-90, ja kävi Suomenmaassa ankaran, kolmivuotisen sodan Venäjää vastaan, jossa suurin osa vv:n 1808-09 sodan sotureista ja johtajista sai sotilas-ammattiin harjaantua; he tunsivat toistensa kuntoa aina "Kustaan sodast' asti". Kustaa oli jäntevä ja nerokas hallitsija, ja sotaa "Venään rouvaa" vastaan käytiin silloin pontevasti, jonka tähden sotilaat astuivat taisteluun riemulla ja Hurtti ukko ihastuksella muistelee hänen aikaansa. Anjalassa tehdystä salaliitosta upseerien joukossa ks. Anjala. Kustaa kuningas sai surmansa salamurhaajan luodista, joka hänet ampui eräässä hovijuhlassa v. 1792; hän oli synt. 1746.
Kustaa IV Aadolf, Ruotsin ja Suomen kuningas 1792-1809, oli itsepäinen, oikullinen ja kummallinen herra. Hän oli Kustaa III:n poika, syntynyt Tukholmassa 1778; yleensä oli hän kokonaan taitamaton johtamaan valtakuntaa kovissa sotavaiheissa, jonka tähden suomalainen armeija ei saanut kylliksi apua Ruotsista; aikaa voittaen hänen oikkunsa kävivät yhä järjettömämmiksi. Hän luuli itsensä "Ruotsin Leijonan", Kaarle Kahdennentoista, vertaiseksi, vaikk'ei kyennyt toimittamaan mitään soturintekoja, uskoi varmasti että maailman viimeiset ajat olivat käsissä ja että hänen vihollisensa olivat juuri ne pedot, joista ilmestysraamatussa puhutaan, jonka tähden odotti "pääenkeliä" taivaasta avuksensa tulevaksi. Hän ei ollenkaan ymmärtänyt niitä vaaroja ja kärsimyksiä, jotka sota tuotti isänmaalle ja kansalle, vaan tahtoi ruveta sotaan vaikkapa kaikkia maailman mahtavimpia valtakuntia vastaan. Kun kuninkaan mielettömyys oli saattamaisillaan Ruotsin valtakunnan perikatoon, ottivat muutamat upseerit, Adlercreutz etunenässä, hänet vangiksi; hän pantiin pois kuninkaanvirasta ja Ruotsissa asetettiin uusi hallitus. Sitten hän lähti Saksaan ynnä muille maille, ja kuoli 1837.
Kustaanmiekka (ruotsiksi Gustafssvärd), Viaporin päälinnoitus, jonka alla on varsinainen laivakulkuväylä Helsinkiin. Aljettu rakentaa v. 1748, valmistunut Kustaa III:n aikana.
Ladau, Kaarle Reinhold, synt. 1762, oli Savon jalkaväkirykmentin
kapteeni, otti osaa jo edelliseen Venäjän sotaan, haavoittui
Karstulassa, erosi sotapalveluksesta 1810 everstiluutnanttina ja kuoli
Heinolan postimestarina 1823.
Lagerbring, Kaarle, synt. 1751, oli sota-asioiden valtiosihteeri, sittemmin maamarsalkka, valtioneuvos ja kreivi, kuoli 1822.
Lange, Kaarle Henrik, synt. luultavasti 1767, oli Hämeen rykmentin kapteeni ja Adlercreutzin adjutantti, muutti sodan jälkeen majurina Suomeen ja kuoli 1835.
Lappehelta, Lappeella tarkoittaa Lappeenrannan kaupunkia, jonka vieressä niin sanotun "pikku vihan" sodassa v. 1741 oli verinen ja tärkeä tappelu, missä Venäläiset voittivat ja hajoittivat ruotsalais-suomalaisen sotajoukon.