Salmi, kylä Kuortaneella, puolen peninkulman päässä Ruonasta länteen ja luoteeseen päin. Siinä taisteltiin ankarasti 2 p. syysk. 1808. Illalla vetäytyi suomalainen sotajoukko Klingsporin käskystä pois meren rannikolle päin ennen taistelun päättymistä ja tärkeä tienristeys joutui Venäläisille.
Sandels, Juhana Aukusti, synt. Tukholmassa 1764, oli eversti ja Savon jääkärirykmentin päällikkö sekä johti 1808 sitä erityistä armeijaosastoa, joka taisteli Itä-Suomessa, enimmäkseen Pohjois-Savossa. Tämä osasto voitti ensin 2. p. toukok. Venäläiset Pulkkilassa, Pohjanmaalla ja tunkeusi sitten Kuopioon asti, joka kaupunki valloitettiin (ks. Malm), sekä kauas sen etelä- ja itäpuolellekin. Sittenkin, kun Venäläiset heitä vastaan kokosivat monta kertaa lukuisamman sotajoukon, piti S. koko kesän puoltansa Barclay de Tollya ja Tutshkovia vastaan Kuopion tienoilla. Hän pakotettiin sitten peräytymään sen epäedullisen suostumuksen kautta, minkä ylipäälliköt olivat tehneet Lohtajalla. Voitti vielä tuon loistavan voiton Virran luona, mutta koska pääarmeija kokonaan vetäytyi Suomenmaasta pois, täytyi hänenkin siihen yhtyä ja siirtyä Ruotsiin. Sodan päätyttyä hän nousi Ruotsin ja Norjan korkeimpiin valtiovirkoihin ja kuoli 1831. Hän oli urhea ja taitava sotapäällikkö, osasi suuressa määrässä voittaa sotilaitten rakkautta ja innostuttaa heidän mieltään taistelussa. Taistelun välissä hän kernaasti piti hauskaa elämää, rakasti vilkasta seurustelua, juhlailemista ja herkkuatrioita.—Tarkoittaako Sandelsin ajutantti, "nuori luutnantti", ketään määrättyä henkilöä, ei voi varmaan sanoa. Brusin (ks. häntä) teki siihen aikaan ajutantin palvelusta, mutta hänen luonteensa ei kuvaan soveltune.
Savon miehet; Savon rykmenteistä seurasi osa Cronstedtin johdolla pääarmeijaa, toinen osa kuului Sandelsin osastoon ja taisteli Savossa. Vrt. Porilaiset.
Savon varajoukko, ks. Varajoukko.
Schantz; Porin rykmentissä palveli kaksi veljestä. Kapteeni Kaarle Konstantin von S., synt. 1773, sai Lapuan taistelun päivänä, 14 p. heinäk. 1808, kultaisen urheusmitalin, haavoitettiin kahakassa Lapvärtissä, sai virkaeronsa everstiluutnanttina, eli sitten Suomessa kruununmakasiinin hoitajana ja kuoli Turussa 1851. Luutnantti Juhana Eberhard v. S., synt. 1774, kunnosti itseänsä Lapualla, mutta joutui Venäläisten vangiksi eikä liene ollut muassa Juuttaalla, vaikka Runeberg häntä tarkoittaneekin runossa "Döbeln Juuttaalla". Palattuaan Ruotsista sodan jälkeen Suomeen S. meni sotapalvelukseen ja kohosi täällä everstiluutnantiksi, kuoli Porissa 1837.
Schwerin, Vilhelm Juhana Ludvig von, kreivi, oli synt. jouluk. 1792. Sodan syttyessä hän oli kadetti Karlbergin opistossa. Sinne tuli silloin käsky, että ne kadetit, joiden arveltiin voivan palvella sodassa, päästettäisiin kesällä 1808 opistosta; näiden joukossa oli Schwerin. Hän tuli elok. 1808 Suomeen kenraalimajuri Vegesackin osaston kanssa. Hänen lyhyt soturi-uransa on kerrottu runoelmassa. Ensimmäinen taistelunsa oli Lapvärtin tienoilla, missä Drufva vähäisellä joukolla vastusti vahvempaa venäläistä osastoa. Toinen soturikokeensa oli Oravaisissa 14 p. syysk. Siellä hän sai kaksi haavaa ja kuoli niistä sekä sotataudista 27 p. syysk. 1808. Runo perustuu säilyneeseen Schwerinin kirjeeseen.
Siikajoen kirkko on meren rannalla, muutamien peninkulmien päässä Oulusta lounaaseen päin. Taistelu täällä 18 p. huhtik. 1808 oli ensimmäinen alku Suomalaisten voittoretkeen, mikä sitten kesti kesäajan 1808. Taistelun kulku, joka kuvataan "Adlercreutz'issa", oli seuraava: Suomalaisilla oli yhä Klingsporin käsky peräytyä, jota Adlercreutz oli toimeenpanemassa. Jo joen eteläpuolella rupesivat Venäläiset Suomalaisia ahdistamaan ja kova ampuminen syntyi. Kulnev, joka Venäläisten etujoukon päällikkönä oli Venäläisten ylin johtajansa paikalla, lähetti joukkoja kiertämään Suomalaisia ja ahdistamaan heidän siipiänsä sivulta. Siten Venäläisten keskusta heikontui, ja silloin Adlercreutz lähetti joukkojansa keskustaa vastaan ankaraan hyökkäykseen, joka täydellisesti onnistui; Venäläisten täytyi nopeasti peräytyä ja heitä ajettiin takaa puolen peninkulman matka.
Stolt; kerrotaan v:n 1808 sodassa usein todella tapahtuneen, että tuntemattomat miehet asettuivat sotilaitten riviin ja ottivat osaa tappeluihin.
Stool, vänrikki. Asuessaan Näsijärven seuduilla, Ruovedellä (ks. Näsijärvi) tutustui Runeberg useihin vanhoihin sotureihin, joilta kuuli juttuja sodasta. Samassa talossa asui entinen aliupseeri Adolf Fredrik Pelander, "vänrikki arvoltaan, vaikk' onni näytti menneen". Hänen tavallisena toimenansa oli kutoa nuottaa y.m. semm., ja yleensä kuvaus vänrikki Stoolin ulkoasusta ja R:n ilveilemisistä ukon kanssa kuvannee häntä. Samaan aikaan asui näillä seuduin monta muutakin soturia. Itse kapt. Enehjelm, jonka perheessä R. oli opettajana, oli luutnanttina ottanut osaa sotaan ja R. kuuli paljon häneltä sen tapahtumista. Kurun kappelissa, Hainarin talossa löytyi eräs entinen lipunkantaja Kaarle Kustaa Polviander, jonka kanssa R. seurusteli metsästysretkillään ja joka osasi runsaasti sotajutelmia kertoella. Vielä muutamat luulevat tietävänsä että miehekäs luutnantti Kaarle Palmroth, joka myös asui Ruovedellä, kertomuksillaan sodasta suuresti sytytti R:n innostusta. Itse R. lausuu kirjeessä Montgomerylle: "Mitä lähteihini tulee olen seurannut arv. veljeäni (Montgomeryn historiaa sodasta) sekä suusanallisia kertomuksia. Vänr. Stool on johonkin määrin historiallinen, kumminkin on hän kertonut minulle paljon toistenkin suun kautta. Myöskin tuo runossani mainittu kirjanen on ymmärrettävä yleisemmässä merkityksessä. Kun nuorena ylioppilaana olin kotiopettajana yhden luona noista sodan urhoista ["bussar">[, olin tilaisuudessa lukea moniaita lyhyempiä kertomuksia sotatapahtumista."
"Suursaaren aikuinen"; Suursaaren lähellä, keskellä Suomenlahtea, oli heinäk. 1788 ratkaisematta jäänyt meritappelu Ruotsin ja Venäjän laivastojen välillä. Siis "Suursaaren aikuinen" on sama kuin "soturi 1788 v:n sodassa".