(Alba jää hetkeksi yksin ja kävelee ääneti kahdakäteen.
Egmont esiytyy).
EGMONT. Minä tulen kuninkaan käskyjä tietämään, kuullakseni, mitä palvelusta hän pyytää meidän uskollisuudeltamme, joka hänelle on aina altis.
ALBA. Hän haluaa edellä kaikkia tiedustaa teidän neuvoanne.
EGMONT. Missä suhteessa? Tuleeko Oranialainen myös? Minä luulin hänet kohtaavani täällä.
ALBA. Minä olen pahoillani siitä, että häntä puututaan juuri tässä tärkeässä tilaisuudessa. Kuningas haluaa tiedustaa teidän neuvoanne, teidän ajatustanne, millä tavoin voitaisiin taas rauha saada kuntoon tässä maassa. Niin, hän toivoo, että te yhdytte vahvasti vaikuttamaan rauhattomuutten hiljentämisessä täällä, sekä täydellisen ja pysyväisen järjestyksen pohjaamisessa maakuntiin.
EGMONT. Tehän voitte paremmin, kuin minä, tietää, että kaikki tyynni on jo riittävän rauhallista, niin, oli vielä enemmänkin rauhallista, ennen kuin noiden uusien sotamiesten ilmestyminen jälleen täytti mielet pelvolla ja kauhulla.
ALBA. Te tunnutte tahtovan viitata, että olis' osavinta ollut, jos kuningas ei minua olisi teiltä pannutkaan neuvoa kysymään.
EGMONT. Suokaa anteeksi! Pitikö kuninkaan lähettää sotaväki, vai eikö pikemmin pelkkä hänen majesteettinsa läsnä-olon voima olisi vahvemmin vaikuttanut, se asia ei ole minun ratkaistavani. Sotavoima on nyt täällä, hän ei. Mutta me olisimme kovin kiittämättömiä, kovin muistamattomia, ell' ei meidän mieleemme juontuisi, mitä ollaan velkaa hallitsijattarelle. Tunnustakaamme se! Hän saattoi yhtä viisasten kuin urheainkin toimenpidettensä kautta kapinoitsijat rauhaan virkamiehuus-voimalla ja arvolla, houkutuksella ja viekkaudella, ja maailman ihmeeksi palautti muutamissa kuukausissa kapinallisen kansan velvollisuutensa tuntoon.
ALBA. En kiellä sitä. Kapina on hiljennetty, jokainen näkyy taas olevan ojennettuna kuulijaisuuden piiriin. Mutta eikö ole itse kunkin mielivallassa jälleen karata sen rajoista yli? Ken tahtoo kansaa estää riehumasta uudelleen? Miss' on mahti heitä pidättämään? Ken takaa meille, että he yhä edelleen osottavat uskollisuutta ja alamaisuutta? Heidän hyvä tahtonsa on ainoa takaus, mikä meill' on.
EGMONT. Ja eikö kansan hyvä tahto ole varmin, jaloin takaus? Totta totisesti! Milloinka kuningas voi itsensä pitää turvallisempana, kuin silloin, kun he takaavat yksi kaikkein ja kaikki yhden puolesta? Turvallisemmassa rauhassa sekä omamaisilta että ulkomaisilta vihollisilta?