MEFISTOFELES.
Josp' ois mun ratsunain nyt vahvin jäärä!
Ja sulle sais kai luudan varren antaa?
Viel' loitoll' ompi matkan määrä.
FAUST.
Niinkauan kuin mua polvet kantaa,
Tää ryhmysauva mulle kyllin on.
Mut hauskemp' oisi polku väärä
Kuin retki polveton ja vaiheeton.
Ah! kiertää laakson sokkeloita
Ja nousta sitten kallioita,
Joist' aina lähteet hyrskii kirmaten —
Se hauskutus on retken tämmöisen.
Kutoopa keväätär jo koivusissa
Jo virkoo mäntykin hänen hengestään;
Miksei se elää sais myös meidän ruumihissa?
MEFISTOFELES.
Ma tuost' en tunne, totta, jälkeekään!
Mun henken' uinuu talvi-unta;
Ma soisin retkelläin vaan hyytä, lunta.
Kas kuinka kurjanmoisna taivahalta
Luo myöhää ruskoaan tuo hoikkanaama kuu,
Valaisten kurjast', että joka astumalta
Kivihin ja puihin kompastuu!
Annaspa pyydän virvatulta!
Hoi! riennä tänne, velikulta,
Ku liekiten siell' liehut!
Miks' suotta yksin tanssit, riehut?
Valaise meille ylöspäin nyt tie!
VIRVATULI.
Tosinpa tiemme ristin rastin vie;
Mutt' toivon: hulivili-luonnon voittaa,
Kun täytyy teitä kunnioittaa.
MEFISTOFELES.
Ahaa, vai matkit tapoja ihmisten!
Käy suoraa tietä, helkkarissa,
Tai koht' on heiluhenkes sammuksissa!
VIRVATULI.
Isäntä ootte täällä — huomaan sen;
Sovussa siis paras olla teidän kanssa.
Vaan aatelkaa! nyt vuor' on houreissansa,
Ja virvaliekiltä, jok' opastaa,
Ei liian paljo pyytää saa.
FAUST, MEFISTOFELES, VIRVATULI (vuorolauluin).
Taikamailla, Untolassa
Luulen kohta haihatamme.
Saata sievään rientoamme
Ilmastossa kaameassa,
Että näemme vuoren harjat!
Katso, puiden synkät sarjat
Sivutsemme siintää, vierii,
Vuoren-huiput meille noikkaa!
Katso vuoren-kärsää hoikkaa,
Kuin se kummallaisna kierii,
Kuules kuin se hornaa, huohuu!
Louhikossa lähde kuohuu,
Nurmen halki alhoon vaipuu.
Kuules … pauhu, laulun raiku!
Soiko armas lemmen haiku,
Olleen onnipäivän kaipuu,
Jolloin, täynnä hehkuvinta
Rakkautta, sykki rinta.
Sävelet kun hiljaa haipuu,
Vastaa niihin vuoren kaiku,
Niinkuin kasku muinais-aian.
Ui! uhuu! mit' ääntä kuulen?
Näänkö minkä kumman taian?
Valvehill' on kaikki, luulen,
Hyyppä, närhi, pöllöhaukka.
Pensahiss' on vilkas laukka;
Pyörövatsa sisilisko,
Ällös siellä häntääs visko!
Puiden juuret kiemurrellen
Kyinä maasta, kallioista
Tuhat kouraa hiidenmoista
Kurkottaapi, säikytellen
Taikka kiinni pyytäin meitä.
Puissa hyörii liike, kisa,
Liikkuu, kiikkuu kannon visa,
Tuosta pyörii polypeitä,
Tavoitellen kulkijoita.
Mutta korpimaita, soita
Hiirten pitkä parvi kiitää,
Kirjon-karvallisna väikkyy.
Heidän saattonansa liitää
Kiiltotoukkain laaja lauma —
Kas kuin säihkyy, kas kuin läikkyy,
Niinkuin pitkä liekkisauma!