LAULU (sisältäpäin).
Emo aatta tuo,
Ku mun hengeti löi!
Isä konna tuo,
Ku mun suuhuns' söi!
Ja sisko siisti
Mun luuni riisti
Sijalle viileälle.
Siell' lintuna laulelen,
Yli vuorten lentelen
Etähälle.
FAUST (avaa oven).
Et aavista, ett' armain kuuntelee
Ja kuulee, kuinka oljet, kahleet kalisee.
(Hän astuu sisään).
MARGAREETA.
Ne saapuu! julma kuolo! piilen … kunne?
FAUST (hiljaa).
Oo vaiti! riennän sua vapahtamaan!
MARGAREETA (kiemurteleiksen lattialla).
Liet ihminen, mun hätäni tunne!
FAUST.
Sä nostat vartian hänen horrostaan!
(Hän tarttuu kahleisin kirvottaakseen niitä).
MARGAREETA (polvillaan).
Ken jätti mun pyövelin haltuhun
Ja soi sun tänne päästä?
Jo puol'-yön aikana noudat mun.
Oi armoa! henkeni säästä!
Huomennakin kyll' aikaa on!
(Nousee ylös).
Niin nuor' oon vielä, turvaton, —
Ja sentään saa mun surma.
Olin kauniskin — siit' ehti mulle turma.
Läsn' ystäväin oli — poiss' on nyt,
Hajan on mun kukkas-seppelyt.
Älä kourista niin kovin mua!
En ikipäivinä nähnyt sua!
Mitä sulle tein? miks' noin mua syytää?
Oi säästä kurjaa, kun sua pyytää!