FAUST.
Sävelet taivaan, vienot valtavat,
Miks' etsitte mua täältä tomustani?
Oi soikaat, miss' on sielut hennommat!
Sanoman kuulen, uskon vilu pani:
Ihmettä usko hellii lempilapsenaan.
Ilmoille noille pyrkiä en tohdi,
Mist' ilmoitus tuo kajahtaa;
Ja armas lapsuuteni sävel saa
Mun vilkkumaan tok' elon rantaa kohdi.
Mua muinen taivaan lempi syleili,
Sabbaatin juhlarauhaa välkähdellen;
Ja kelloin sävelvirta soi niin aavistellen,
Rukoilu hekkumin mua viehätti;
Salaisen sulokaipuun ajamana
Ahoille astuin, saloillen,
Ja kyynel vieri viljavana,
Kun mailma heräs minullen.
Se virsi riemukisat nuorisolle tiesi,
Keväisen juhlan onnea;
Muistelless' hellyn: laps' nyt oon, en miesi,
Enk' astua voi synkkää viime askelta.
Oi vieri, vieri taivaan virsi soma!
Mun tihkuu kyynel, jälleen oon maan oma.
OPETUSLASTEN KÖÖRI.
Onko jo kiitänyt
Haudasta ylhä
Sankari, liitänyt
Korkea jylhä?
Luominen sielläkö
Sull' ilon antavi?
Kurjia vieläkö
Maan povi kantavi?
Mestari, meitä
Onnesi itkettää.
Meit' älä heitä!
Luoksemme jää!
ENKELEIN KÖÖRI.
Laskipa Herran
Kalma jo helmastaan.
Sielunne kerran
Irtaukaan!
Töin Häntä kiitellen,
Lempeä liitellen,
Kurjia hellien,
Kulkien, saarnaten,
Onnea luvaten,
Mestarin löydätten.
Läsnä hän on?
ULKOPUOLELLA KAUPUNGINPORTTIA.
KÄYPÄLÄISIÄ JOKA LAJIA LÄHTEE MAALLE PÄIN.
MUUTAMIA AMMATIN-OPPILAITA.
Miks' sinne lähdetten?
TOISIA.
Me mennään metsämajallen.
EDELLISET.
Me "myllylle".