Nyt alha saa, kristallimalja kulta!
Ma riisun vanhan koterosi sulta;
Niin monta vuotta voin sun unhottaa!
Isäini ilojuhliss' olit kirkas
Ja jäykät kasvot kirkastit — se virkas,
Kun miesten kesken kiersit ahkeraa.
Sua kuvat viljavat kun koristaa,
Ja juojan määrä niistä laulut luoda,
Ja henkimättä malja tyhjäks juoda
Mont' onnen yötä mulle muistuttaa;
Nyt en sua tarjoo pöytäkumppanille,
Sun tähtes en käy sanaleikkisille.
Täss' neste on, jok' äkin juovuttaa.
Kun rusko-vaahtos valaa huuliani,
Pian mailma haihtuu muistostani!
Nyt viime maljan koko innollani
Juon Aamun juhlaterveheks'! sen kunniaa!
(Hän nostaa maljan huulillensa).
KELLON-SOITTOA JA KÖÖRILAULUA.
ENKELEIN LAULU.
Kristus on noussut!
Riemuitse syntinen!
Taistaja syntien
Sielua saartavan,
Sortavan, kaartavan
Vallan all', auttajan
Löytänyt oot.
FAUST.
Mi soiton pauhu, sävel sulavin
Mun huuliltani maljan tempajaa?
Vai ilmoitatte, kellot, sävelin
Ens juhlaa pääsiäisen tulevaksi?
Te köörit, veisaattenko virttä suloisaa
Jok' enkel-suusta, varjotess' yön Golgathaa,
Soi uuden liiton solminnaksi?
VAIMOJEN KÖÖRI.
Tuoksuvin nestein
Häntä me vaalittiin,
Myrhalla pesten
Laskimme uinuksiin,
Palttina päällä
Hohtava verhonaan. —
Ah, eipä täällä
Kristus oo vaan!
ENKELEIN KÖÖRI.
Noussut on Herra!
Rakkaus, kestäen
Murheiden koetusten
Ahjossa, autuuden
Löytävi kerran.