MEFISTOFELES.
Mua kainoutenne miellyttää;
Min' en oo mitään ihmeempää.
Kait ootte jo katsonut ympärinne?
YLIOPPILAS.
Ah! ottakaa mua turvihinne!
Rohkeilla mielin tänne sain,
Veri lämmin, enk' oo kassaa vailla;
Ero vaikea vaan oli mammastain.
Tääll' oppia soisin aika-lailla.
MEFISTOFELES.
Tääll' ootte siis mitä sopivin.
YLIOPPILAS.
Ja kotia kaipaan kuitenkin.
On, totta sanoen, outo olla
Näin kolkkoin muurien kartanolla.
On aivan ahdas paikka tää,
Ei ruohon kortt', ei puuta nää.
Saleissa, istujana penkin,
Mult' uupuu silmät, korvat, henki.
MEFISTOFELES.
Totutte, aikaa voittaen.
Eip' äidinrintaa lapsikaan
Oo ensin kärkäs ottamaan,
Vaan pian se imevi iloiten.
Niin teille Viisauden rinta
Koht' antavi ruokaa mieluisinta.
YLIOPPILAS.
Tuon jalon rintaa imeä kyllä soisin;
Vaan kuinka siihen päästä voisin?
MEFISTOFELES.
Ehk' ensin mulle sanonette,
Min tiedekunnan valitsette?
YLIOPPILAS,
Josp' oikein korkean opin saisin,
Niin että kaikki oivaltaisin,
Mitä taivahassa ja maassa lie,
Ja luonnost', tietehest' ois täysi selko!
MEFISTOFELES.
No, oikea on, jota käytte, tie.
Teit' älköön siinä mikään hajoitelko!
YLIOPPILAS.
Hartaasti lemmin tiedettä,
Vaikk' ihanaa on iloitella,
Ja suvilomall' iloisella
Vapaana aikaa vietellä.