UROSMARAKATTI.
Kas täss' on tuoli!
Etkö viuhkaa huoli?
(Pakottaa Mefistofelesta istumaan ja antaa hänelle viuhkan).
FAUST (joka sillä välin on seisonut peilin ääressä ja milloin
lähennyt sitä, milloin etääntynyt siitä).
Mi näkö! Taikapeilihin
Kuvautuu taivaallinen hempi!
Suo mulle siipes sukkelin, oi lempi,
Ja lennätä mua hänen sylihin!
Jos lähetä vaan uskaltaisin!
Vaan lähempää kun katselen,
Hämärtyy multa pilvehen
Tää neitsen haamu ihanaisin.
Vai näinkö kaunis nainen tosiaan?
Ja kaikki taivaan sulot nähdä saisin
Sulaa van tuohon varteen uinuvaan?
Tää maanko päällä mahdollista?
MEFISTOFELES.
Kai niin! Kun Luoja kaiken viikkoa hikoilee
Ja lopuks' itse työstään riemuitsee,
Kai syntyä täytyy jotain oivallista.
Nyt katsele ja tyydytä tuo kaipuu!
Mä vainun sulle moisen aartehen.
Ja onnen myyrä on se sulhanen,
Jon sylihin tää morsianna vaipuu!
(Faust katselee ehtimiseen peiliin. Mefistofeles,
loikoen tuolissa ja leikkien viuhkalla, jatkaa).
Täss' istuimella niinkuin keisar majaan!
Tää valtikas on, kruunua vielä vajaan.
(Elukat, jotka tähän asti ovat kummallisilla liikkeillä
hypelleet sikin sokin, kantavat hälisten ja meluten kruunua
Mefistofeleelle).
MARAKATIT.
Ah, kruunupa tuo
Nyt yhteen luo
Sä verin ja hi'in