(Ne pitelevät kruunua varomatta, särkevät sen kahtia;
ja juokselevat, kappaleet käsissä).
Haa! kuulen ja näen
Ja runoja käen,
Ja nyt kävi niin!
FAUST (peiliin päin).
Voi! järkeni on miltei harhatiellä!
MEFISTOFELES (osottaen elukoita).
Koht' ikään munki pään' on hourumiellä.
MARAKATIT.
Jos on onnestus,
Hyvä sattumus,
Kyll' aatteet syntyy vielä.
FAUST (kuten ylempänä).
Mun alkaa rinnassain jo palaa.
Voi, rientäkäämme matkoihin!
MEFISTOFELES (entisessä asennossaan).
Ei laulele ne runoniekat salaa,
Se myöntää täytyy ainakin.
(Kattila, jota naarasmarakatti on jättänyt vaalimatta, kiehahtaa yli laitojensa: suuri valkea lieskahtaa ylös savutorveen. Noita-akka tulla leijuttaa lieskan kautta, kauheasti kirkuen).