Ai ai! uhuu!
Kirottu konna! irvisuu!
Padan heität, rouvasi korventuu!
Sen ryökäle!
(Äkkää Faustin ja Mefistofeleen).
Ket' ootte te?
Mit' aiotte?
Mi tänne ne toi?
Ken pääsyn soi?
Ui! tuli lyököön
Ja luunne syököön!
(Pistää kauhan kattilaan ja viskaa tuliliekkiä Faustin,
Mefistofeleen ja elukoiden päälle. Elukat poraavat).
MEFISTOFELES (huitoo viuhkan varrella lasit ja astiat pirstoiksi).
Siin' astias
Ja sotkelmas
Kaikk' kahtia
Ja pirstana!
Se tahtia
On virrelles,
Sä ryökäles!
(Akka peräytyy kiehuen kiukkua ja kauhistuen).
Tunnetko mun, luuranko irstainen,
Sun herras ynnä haltias?
Jos tahdon, kerran läimäisen!
Ja ruhjon sun ja katti perhanas!
Vai etkö enää pelkää punatakkia,
Ja etkö huomaa kukonsulka-lakkia?
Tulinko täänne naama piilossa?
Pitäiskö nimikin viel' ilmoittaa?
NOITA-AKKA.
Tapani nuiva anteeks' antakaa!
Vaan enhän, herra, nähnyt hevos-kampuraa.
Ja korppi-parikin on poissa?
MEFISTOFELES.
Täks' kertaa sikseen olkohon;
Sill' aikaa paljo luistanut jo on
Siit' asti, kuin me oltiin jutteloissa.
Näät, sivistys, mi kaikki silailee,
Jo itse piruakin nuolaisee.
Ei hirmu pohjoinen oo enää nähtävissä;
Miss' on sen sarvet? häntä, kynnet missä?
Tosin varsanjalkaa en mä heitä pois;
Vaan ettei mainettain se haittaa vois,
Mull' aikaa, niinkuin teikareilla muilla,
On valepohkeet täyttönä sääriluilla.