NOITA-AKKA (hypellen).
Mua hulluttaa ja ailahdan,
Kun nään taas herra Saatanan.
MEFISTOFELES.
Nimeä tuota et sä käyttää saa!
NOITA-AKKA.
Mitäspä nimi miestä pahentaa?
MEFISTOFELES.
Se satukirjass' aikaa kummittelee;
Mutt' ihmiset ei siitä paranneet,
Häjystä pääsivät, häjyt viel' eleskelee,
Sano "parooni," niin asian korjailet;
Äl' epäillös mun aateliuttani;
Oon aatelmies kuin muutkin ylhäiset!
Kas tässä vaan mun vankka vaakunani!
(Tekee rivon liikkeen).
NOITA-AKKA (nauraa hohottaa).
Ha haa! Kas tuopa juuri teidän moista!
Se vanha veitikka teist' aina loistaa.
MEFISTOFELES (Faustille).
Täst', ystäväin, saat opiskella,
Kuink' akkanoitain kanss' saa seurustella.
NOITA-AKKA.
No mitäs herroill' onpi asiaa?
MEFISTOFELES.
Yks' sarkka tuota lientäs kuuluisaa!
Vaan kaikkein vanhimpaa mun täytyy saada.
Sill' aikahan sen voimistaa.
Siit' ystävällein kulppi kaada!
NOITA-AKKA.
Halusti vallan! Täss' on potti,
Jost' itse noita usein naukut otti;
Siit' yhtään haisua ei tunnu nenään.
Kas siitä lasin annan mielleläin.
(hiljaa Mefistofeleelle).
Vaan jos tuo miesi juo siit' äkkipäin,
Ei elä, tiedätten, hän tuntiakaan enään.