MEFISTOFELES.
Pois turha pila jättäkää!
Tää kaunis laps' — sen vakuutan —
Ei hevin tartu ansahan.
Täss' suotta rynnäköidä koitat,
Vaan viekkaudella immen voitat.
FAUST.
E'es liina tuo tai jotakin,
Mi verhos rinnan kaunihin!
Mua vie tuon enkel'-vuoteellen,
Niin saisin lemmen-lievikkeen!
MEFISTOFELES.
No, näyttääksein kuink' altis oon
Ma hekkumanne palveloon —
Viel' iltapäivän kuluessa
Olette neiden huonehessa.
FAUST.
Ja häntä näen ja lemmin?
MEFISTOFELES.
Ei!
Hän naapur'rouvan luokse käy.
Sill' aikaa voitte itseksenne
Iloita lempitoiveinenne
Edes ilmapiiriss' impyenne.
FAUST.
Joko meemme?
MEFISTOFELES.
Viel' on varhainen.
FAUST.
Vaan laita lahja nyt armaallen!
(Menee).
MEFISTOFELES.
Heti lahjat! Niin hän kiinni saa tuon tähden!
Ma tiedän monet aartehet
Ja aarninhaudat salaiset,
Nyt niitä katsomaan ma lähden.