MEFISTOFELES.
No ken?
FAUST.
Jok' ohi kulki tästä äsken.
MEFISTOFELES.
Vai tuo? Hän tulee rippi-isän luota,
Ku päästi tytön vioistaan.
Mä hiivin liki rippituolin.
Hän viaton on lapsi vaan,
Ripillä käypi syyttä suotta. —
Hänt' ajatella älä huoli!
FAUST.
Hän on tok' yli neljätoista vuotta!
MEFISTOFELES.
Jopa haastelet kuin herra Kiimanen,
Jok' etsii kaikki ruusut itselleen,
Jon mielest' ei oo hempee eikä kunniaa,
Jot' ei hän vois muka anastaa.
Vaan hillitä sun täytyy himojas.
FAUST.
Oi herra Maister' kunnian-arvokas!
Tuo saarnanne on turhaa työtä.
Sen sanon teille suorastaan:
Jollei tuo sulo impi vaan
Tän' yönä uinu rinnallan',
Te eron saatte ennen keskiyötä.
MEFISTOFELES.
Tää toim' on monimutkainen:
Kaks' viikkoa yksin tarvitsen
Ma pyynti-aikaa keksiäksein.
FAUST.
Saisinpa seitsemän tiimaa vaan,
En pirun apua kaipaiskaan
Ma tyttölasta vietelläksein.
MEFISTOFELES.
Hei, kuules vainen Ranskalaista!
Vaan älkää moittiko mua tuosta:
Ei herkullen saa kohta juosta;
Sa nautit kahta hauskemmin,
Kun konsteilla jos joillakin
Sä ensin vellot leivokses
Ja höystelet sen maistilles;
Kas silloin vasta lempi sulostaa.
Sen moni Ranskan juttu opettaa.
FAUST.
Kyll' ilmankin jo näljittää.