FAUST.
Suo, vilkun vielä peiliin pikimmältä, —
Naishaamu ihmeen suloinen!
MEFISTOFELES.
Ihailla saat sä kohta elävältä
Ylintä ihannetta naisien!
(hiljaa)
Tää taikajuoma ruumihissa,
Heleenoja pian löydät neitosissa! —
Katu.
MARGAREETA KÄY OHITSE.
FAUST (käy Margareetan käsivarteen kiinni).
Oi fröökinä kaunihin, jos sallitten,
Käs'varrellain ma teitä saattelen.
MARGAREETA.
En fröökinä oo, en kaunihin,
Ja kotia pääsen saattamattakin.
(Irroitaksen ja lähtee.)
FAUST.
Oi taivas, lasta ihanaa!
En nähnyt neittä kauniimpaa.
Niin kaino, siveä, sävykäs,
Ja sentään hieman pisteliäs!
Punaposkiaan, helohuuliaan
Niit' unhota en milloinkaan!
Kuink' alas silmänsä hän loi!
Se mielestäin ei mennä voi!
Kuink' äkkipäinen sulosuu!
Tuost' aivan sieluni hurmautuu.
MEFISTOFELES ASTUU ESIIN.
FAUST (kiivaasti hänelle).
Hankippa mulle tuo! ma käsken!