Ei oivaltaa
Voi tenhoisaa
Tiedettä mailman kansa!
Ken aatella
Ei voi, hän saa
Sen lahjaks' vaivattansa.
FAUST.
Mitä mieletyyttä kuulla sain!
Pelkäänpä aivuni halkeavan.
On, niinkuin kuulisin ma kuorottain
Tuhannen narria jaarittavan.
MEFISTOFELES.
Jo riittää, oiva Sipilla! vaan näytä
Nyt juomas sie, ja malja sillä täytä
Nopeesti myötä reunojen!
Tää veikko käynyt on jos jotkin asteet
Ja kaulahansa kaannut monet kasteet!
Hän kyllä kestää täänkin nestetien.
NOITA-AKKA (tehden monta metkua ja temppua, kaataa juoman maljaan.
Kun Faust nostaa maljan huulilleen, lehahtaa siitä pieni lieska).
Yks siemaus! No nielaiskaa!
Se mieltänne koht' ilahuttaa.
Hän perkelettä sinuttaa —
Ja pieni liekki kammoksuttaa!
(Akka aukaisee piirin. Faust astuu ulos).
MEFISTOFELES.
Nyt jaloitellos! levähtää et saa!
NOITA-AKKA.
Se juoma onneks' olkoon teille!
MEFISTOFELES (noita-akalle).
Jos voimme jollakin sua onnestaa,
Siit' ensi Vapun-yönä virka meille.
NOITA-AKKA.
Tää laulu laulakaatte toisinaan!
Siit' tuta saatte oivan vaikutuksen.
MEFISTOFELES (Faustille).
Kätesi tänne, riennä sukkelaan!
Nyt tarvitset vaan aika hikoiluksen,
Jott' ulos tunkis voima, sisäänkin.
Sitt' opit lempimään sä jaloa laiskuruutta,
Näet ihastuin, kuink' kaikk' on sinuss' uutta,
Ja Amor hyppii ees ja takaisin.