FAUST, (katselee ympäriinsä).
Oi terve, armas hämyvalo,
Pyhästön kautta väreillen!
Sytytä sydämein, sulo lemmen-palo,
Ku toivon kasteest' elät kaivaten!
Mit' iloa, tyyntä rauhaisuutta,
Mi järjestys tääll' henkäilee!
Köyhyyden kesken rikkautta!
Mik' autuus tyrmäss' sijaitsee!
(Heittäytyy nojatuoliin sängyn viereen).
Mä ota vastahan! ah, suvun muinoisen
Iloineen, suruineen sun sulki avohelmas!
Kuink' usein lapsiparvi riemuten
Isän-istuimen tään ympärillä telmas!
Tääll' ehkä lasna hylly-poskillas
Sä kulta, kiitit joulua lahjoistas,
Ja taaton kuivaa kättä peitti muiskutelmas.
Tääll', impi, tunnen henkes liehuvan
Rikasna, järjestellen kotosalla:
Se äidillisnä ohjailee sua ainian,
Levitti pöydälles tuon liinan puhtahan
Ja kruusas hiekankin sun jalkais alla.
Oi armas, kelle onnen suot?
Sä kodin taivahaksi luot.
Ja tääll'!
(Hän nostelee vuoteen-uutimia).
Ah! värisen sulo-hurmoksissa!
Tääll' tuntikausin viipyisin.
Tääll' luonto keveiss' unelmissa
Loi eloon ihmis-enkelin.
Tääll' liikkui voima pyhä vieno,
Jost' alkoi Luojan-kuva tää!
Tääll' uinui laps' ja povi hieno
Elämän uhkui lämpimää.
Ja sie! Mik' on sun tänne vietellyt?
Ah, kuinka sieluin täst' on heltynyt!
Mit' etsit? Miks' on mieles kolkostua?
Oi kurja Faust! en tunne enää sua.
Vai taika-ilmaakos tääll' henkäilen?
Haluni hehkui äsken nautinnoihin,
Nyt sulaa sielu lemmen unelmoihin.
Mua heitelleekö vaan joka tuulonen?
Vaan astelispa hän nyt kammariin,
Kuink' ilkityötäs maksaa saisit, konna!
Sa uljas, ah! nyt immen jalkoihin
Niin piennä vaipuisit sä hervotonna.
MEFISTOFELES.
Pian pois! näen tytön palaavan!
FAUST
Niin pois! en palaa milloinkaan!
MEFISTOFELES.
Täss' lipas on ja hiukan raskaskin,
Muualta saamani! kätke kaappihin,
Niin vannon sulle, sillä kurin
Pian tytön järjen käännät nurin.
Mä pistin sinne helyä kaikellaista,
Lumoaksein sillä toista naista.
Vaan laps' on laps' ja leikk' on leikki.
FAUST.
En tiedä tokko…
MEFISTOFELES.
Ain' oot Horju-Heikki!
Kun vaan et itse mielis korukalua?
No sitten neuvoisin sun saaliin-halua
Paremmin aikaas käyttämään
Ja minua hiukan säästämään.
Ma puuhaan päin ja kourin, ettei enää laitaa!
Vaan ethän, veikkonen, sä olle saita —
(Asettaa lippaan kaappihin ja lukitsee tämän).
Nyt tullos vaan!
Sill' armahan
Et mieltä muuten mielin määrin taita!
Miks' tuijotatte niin
Kuin noustava ois kateederiin
Ja näkisitte haamun harmajan
Fysiikan tai Metafyysikan?
Nyt pois! —
(Menevät).